Lorenzon (Luca Argentero) ja Daviden (Pierfrancesco Favino) koti täyttyy ystävistä ruuanlaiton ja yhteisen aterian ympärillä usein. Eräällä näistä aterioista Lorenzo menettää tajunsa ja sairaalassa hänellä todetaan vakava lukinkalvonalainen verenvuoto, joka on tuhonnut hänen aivonsa. Alkaa pitkä saatto odotettuun kuolemaan ja surutyö.
Avainsana: rakkaus
Kuolema Venetsiassa (Death in Venice) on vuonna 1912 ilmestyneen Thomas Mannin novellin Der Tod in Venedig filmatisointi 70-luvun alusta. Elokuvan musiikkina soivat Mahlerin 3. ja 5. sinfonia. Voidaan siis puhua kaikella tapaa wanhasta tavarasta. Perusjuoni esittää Venetsiaan saapuvan vanhan professorin intohimoisen ihastuksen nuoreen kauniiseen puolalaispoikaan ja siitä seuraavan kuoleman. Kuolema Venetsiassa on äärettömän hidastempoinen, toistava ja tylsä. Lisäksi monet asiat siinä ovat raivostuttavan typeriä. Siispä edessä on kuolema katsomossa. Elokuva kuuluu kuitenkin niihin klassikoihin jotka on syytä joskus nähdä vaikka sitten puoliväkisin.
Lisää elokuvasta Wikipediasta.
Patrick (Ben Weber), Dennis (Timothy Olyphant), Howie (Matt McGarth), Benji (Zach Braff) ja Cole (Dean Cain) ovat ystäviä, jotka ”eivät ole ystäviä koska ovat homoja mutta se on syy miksi heistä tuli ystäviä”. Cole on porukan komein ja kahlaa miehiä läpi melkoista tahtia muiden kateudeksi. Dennis kokee jonkinlaisen herätyksen ja dumppaa syötävän komean pokan syntymäpäiviensä jälkeen sängystä. Keittiöön kolutessaan hän törmää Keviniin (Andrew Keegan) joka ”ei muista koska tiesi olevansa homo, mutta muistaa että koki sen olevan ok ensimmäisen kerran tavattuaan tämän kaveriporukan”. Porukkaa yhdistää Jackin (John Mahoney) Broken Hearts -ravintola jossa useimmat heistä tarjoilevat. Jack on porukalle isähahmo ja tekee Patrickille terävän havainnon porukasta: ”Sometimes I wonder what you boys would do if you weren’t gay. You’d have no identity. Least one you could talk about, now it’s all you talk about. Talk about it so much that sometimes you forget all the other things you are.”
Laurent (Cyrille Thouvenin) on onneton nuori homomies. Hän ylläpitää kämppiksensä, Carolen (Caroline Veyt) avulla vanhemmilleen kulissia heteroudesta ja parisuhteesta. Syykin ymmärrettävä, hänen äitinsä ja isänsä ovat hyvin homofobisia ja äidin sisar miehineen heitti Laurentin serkun Marcin ulos kotoaan kun tämä tuli ulos eivätkä vielä tämän kuollessa sairaalassakaan menneet tapaamaan tätä. Laurent purkaa ahdistustaan vetämällä maatalouskoulunsa risaiseksi. Kaikki saa yllättävän käänteen kun Laurent sijoitetaan harjoitteluun tutkimusta tekevälle puutarhalle, jota ylläpitää Cédric (Stéphan Guérin-Tillié) äitinsä kanssa. Laurent ja Cédric rakastuvat ja alkaa ulostulodraama.
Cathy (Julianne Moore) on 50-luvun valkoinen mallivaimo, joka huolehtii mustan kotiapulaisen ”avustuksella” kodista ja lapsista kun aviomies Frank (Dennis Quaid) menestyy liike-elämässä. Ilta jolloin Frank on taas liian kiireinen töissä tullakseen kotiin edes päivälliselle ja Cathy päättää viedä päivällisen miehelleen työpaikalle muuttaa kuitenkin kaiken: Cathy näkee miehensä harrastavan seksiä toisen miehen kanssa ja hänen maailmansa alkaa murentua. Ahdingossaan Cathy saa kuitenkin tukea hyvin yllättävältä taholta, mustalta puutarhuriltaan Raymondilta (Dennis Haysbert). Mutta eletään aikaa jolloin Rosa Parksin ei:n kaiut eivät ole vielä murtaneet rotusortoa Yhdysvalloissa ja tämä hengenheimolaisuus ei jää huomaamatta pienen yhteisön seurapiirirouvilta.
Bobbyllä (Andrew Chalmers / Erik Smith / Colin Farrell) ei näyttäisi menevän vahvasti: hänen isoveljensä kuolee tapaturmaisesti ja äiti seuraa pian perässä. Juuri kun Bobby on löytänyt nörtti-Jonathanin (Harris Allan / Dallas Roberts) ja ystävystynyt myös hänen perheensä kanssa myös Bobbyn isä kuolee. Bobby saa kodin Jonathanin kotona ja pojat kiintyvät toisiinsa eikä Bobbyllä todellakaan mene huonosti. Jonathan lähtee kuitenkin yliopistoon opiskelemaan ja muutaman vuoden päästä hänen vanhempansa muuttavat Arizonaan pakoon Clevelandin kylmiä talvia. Bobby päättää seurata Jonathania New Yorkiin. Jonathan asuu Claren (Robin Wright Penn) kanssa ja Bobby ihastuu tähän välittömästi. Syntyy positiivinen kolmiodraama joka syvenee vuosien mittaan sateenkaariperheeksi.
Kategoriat
Wilde (Brian Gilbert, 1997)
Brian Gilbertin elämänkerrallinen elokuva Wilde, vuodelta 1997, kuvaa yhden maailman historian tunnetuimmista sodomiaoikeudenkäynneistä ja siihen liittyvän tragedian. Oscar Wilde (Stephen Fry) kuvataan herkkänä, älykkäänä ja lahjakkaana. Lord Alfred ”Bosie” Douglas (Jude Law) on lähes täydellinen vastakohta tälle itsekeskeisenä, lapsellisena ja typeränä. Oscarin elämään kuuluneista henkilöistä vaimo Constance (Jennifer Ehle) jää huomaamattomaksi, mutta uskollisimpien ystävien Robbie Rossin (Michael Sheen) ja Ada ”Sphinx” Leversonin (Zoë Wanamaker) merkitys tulee huomatuksi. Hauskana pienenä yksityiskohtana Orlando Bloom tekee Wildessa mitättömän sivurooli rent-boyna.
Kategoriat
Samuel Lock: The Whites of Gold
Edwin, tai Eddie, kuten häntä kutsutaan, karkaa 16-vuotiaana kotoa pakoon isäänsä joka pieksää häntä ja äitiään, joka pakenee todellisuutta uskoonsa. Pako yönään Eddie törmää Rufusiin, joka tarjoaa hänelle paitsi kyydin Lontooseen, myös turvapaikan ensimmäisiksi vuosiksi Charlien ja koirien kanssa saman katon alla. Myöhemmin Eddie muuttaa omaan asuntoon ja tapaa yläpuolellaan asuvan irlantilaisen Patrickin, jolta hän oppii paljon. Mutta pisimmät ja syvimmät suhteensa Eddie muodostaa Markiin, josta tulee hänen rakastajansa ja elämänkumppaninsa ja hiukan boheemiin pariskuntaan, Thelmaan ja Nediin. Nämä kolme ihmistä ovat ainoat joille Edwin uskoutuu kertoen kleptomaniastaan.
Kategoriat
No regret (Hee-il Leesong, 2006)
Su-min (Young-hoon Lee) on orpokodin kasvatti, joka lähtee orpokodista ja tulee Souliin paremman elämän toivossa. Hän tekee keikkahommia autojen kotiutuspalvelulle ja kieltäytyy asiakkaan houkuttelevasta yöseuraksi jäänti pyynnöstä. Su-min saa tarpeekseen myös työstä tehtaassa ja irtisanoutuu protestiksi muiden irtisanomisille. Lähtiessään hän törmää toimitusjohtajan poikaan, joka on tuo aiempi asiakas. Haistatettuaan tällä pitkät Su-min hakeutuu bordelliin töihin ja kerää rahaa. Jae-min (Nam-gil Kim) ei kuitenkaan anna periksi vaan etsii Su-minin ja roikkuu tämän kintereillä kunnes Su-min antautuu tälle. Vuosisadan rakkaustarinan kääntää kuitenkin tuhon tielle Jae-min suku äiti ohjaksissa.
Kategoriat
Trip (Miles Swain, 2002)
Alan (Larry Sullivan) on heterorepublikaani, joka valmistelee kirjaan homoseksuaalisesta kulttuurista pössyisellä 70-luvulla. Hän törmää Tommyyn (Steve Braun), jonka rekrytoi haastateltavaksi kirjaansa todistuskappaleena A homokulttuurista. Ensi tapaaminen ei mene ihan nappiin, eivätkä ihan seuraavatkaan tapaamiset, mutta neljä vuotta myöhemmin kukoistavan suhteen pilaa jo kerran julkaisematta jätetty Alanin kirja. AIDS-kriisin iskiessä Tommy on yksi sen ensimmäisiä uhreja ja Alan joutuu ratkaisemaan pystyisikö katsomaan Tommyä silmiin kaikkien näiden vuosien jälkeen.