Guardianin julkaisema ruma tarina siitä miten vihatrollit pyrkivät vaientamaan heidän vihakampanjoihinsa huomiota kohdistavia journalisteja pelottelemalla herätti jälleen pohdiskelemaan, miksi olemme vieläkin jumissa sananvapauskeskustelussa kun olisi jo aika toteuttaa tehokkaita torjuntatoimia. Juttu on jälleen yksi naula Facebookin arkkuun sen tuen muodossa minkä Facebook teoin antaa näille viharyhmille.
Avainsana: ihmisoikeudet
Kategoriat
Hyvästit homoidentiteetille?
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeusliikkeen synty muutti tapaa ajatella homoseksuaalisuutta. Sodomiana siitä oli anglo-amerikkalaisessa kulttuuripiirissä pitempään puhuttu mutta ’homosexual’ oli ottanut sen paikan puheessa useimmiten. Sodomia ja sodomiitti eivät olleet identiteettejä vaan tekoja. Kuka tahansa saattoi sortua sodomiaan ja vaikka se leimasi tekijäänsä jos siitä jäi kiinni, se nähtiin yhä enemmän yksittäisten tekojen kuin käyttäytymismallin kautta.
Zeitgeistiin kuuluu ajatus siitä, että uskonnon- ja omantunnonvapaus voisi sallia syrjinnän kun kysymyksessä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Siihen näyttäisi kuuluvan myös ajatus siitä, että sananvapaus mahdollistaisi myös muiden yhdenvertaisuuden kieltämisen. Kumpikin ajatus on täysin perusteeton.
Kategoriat
Sotshi haisee
Venäjällä tuli alkukesästä voimaan ns. homopropagandalaki. Lakia perusteltiin moraalilla ja perheiden lasten suojelulla. Laki ei ole millään tavalla ainutkertainen, vastaava oli voimassa Suomessakin vuoteen 1999 saakka (”kehotuskielto”) ja samanlaisia on hyväksytty viime vuosina mm. Unkarissa ja Latviassa.
Venäjällä lain voimaantulo on tehnyt homoseksuaaleista – ja homoseksuaaleiksi tulkituista – lainsuojattomia. Äärioikeisto, uusnatsit etunenässä, ovat katsoneet lain antavan heille oikeuden alkaa metsästää homoseksuaaleja. Ryhmät ovat julkaisseet kuvia ja videoita useista tapauksista joissa nuoria homomiehiä on johdettu ansaan ja sitten kidutettu. Näitä on seurannut itsemurhia.
Kirjoitus julkaistiin Savon sanomissa 5.4. otsikolla Väärin perusteltu. Tätä kirjoitustani huomattavasti purevampi vastine Oskari Sihvoselta ilmestyi Savon sanomissa 5.4. mutta se poistettiin verkosta aamupäivän aikana.
Pentti Malin kirjoitus Savon sanomissa 3.4. on hirvittävä kokoelma virheitä, joista muutamia yritän tässä oikaista.
Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus. Yksilön vapaus solmia parisuhde ja tulla tunnustetuksi osana sellaista kuuluu hyvin selkeästi yhdenvertaisuuden piiriin. Yhdenvertaisuus asettaa rajat vapaudelleemme: minun vapauteni raja on sinun vapautesi, en voi omia vapauksiani harjoittamalla rajoittaa sinun vapauttasi. Demokraattiset ja uskonnolliset perusoikeudet ovat yhdenvertaisuuden sovellutuksia ja siten alisteisia sille.
Tämä kirjoitus on vastaus Kimmo Kivelän Kuopion kaupunkilehdessä 7.5.2011 olleessa jutussa esittämiin mielipiteisiin.
Kimmo Kivelä moittii Vihreitä suhteellisuudentajuttomuudesta meidän vaatiessamme samaa sukupuolta oleville pareille oikeutta adoptioon. Esimerkeiksi tärkeämmiksi kokemistaan ongelmista hän nostaa mm. lasten huostaanotot ja köyhyyden. Vertaus ei kestä vähäisintäkään kriittistä tarkastelua. Ilmeisin hölmöyshän siinä on se, että omalla vähäisellä tavallaan mies- ja naisparien adoptio-oikeus vähentäisi Kivelän tärkeämpänä pitämiä ongelmia. Mies- ja naisparien vanhemmuus on aina toivottua, mikä osaltaan vähentää lasten kaltoin kohtelua.
Kategoriat
Maanselän teokraattisesta diktatuurista
Asmo Maanselän mielipidekirjoituksessa 9.7. aika ja paikka edustavat hyvin selkeästi vain kirjoittajan kaipuuta menneisiin loistokkaiksi kuviteltuihin päiviin. Niihin päiviin kun kristillinen holhoaminen tukahdutti vielä enemmän enemmistön kuin vähemmistön vapautta. Maanselkä näyttää kuvittelevan edustavansa jotakin enemmistöä, mutta on tosiasiassa parjaamaansa vähemmistöä huomattavasti pienemmän marginaaliryhmän edustaja. ”Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi”, Maanselkä kirjoittaa. Näin toteutettuna rauhallinen rinnakkaiselo on hetken näennäisesti mahdollista, mutta ei kestävää. Onneksi Maanselkä on siis täydellisen väärässä.
Kategoriat
Milk (Gus Van Sant, 2008)
Harvey Milk (Sean Penn) on 1970 suuren amerikkalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa hajuttomana, mauttomana ja kaikin tavoin huomaamattomana. Hän iskee 40. syntymäpäivänään metrosta nuoren miehen, Scott Smithin (James Franco), josta tulee hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa. Ikäkriisi saa Milkin myös muuttamaan uraansa ja perustamaan Castron kameran San Franciscoon. Harveyn mitta tulee täytyy väkivaltaa yhtä paljon kanssaihmisten kuin poliisien taholta ja yhdessä liikkeeseensä kerääntyneiden aktivistien kanssa hän raivaa useiden epäonnistumisten kautta tiensä Yhdysvaltain ensimmäiseksi avoimesti homoseksuaaliseksi kaupunginvaltuutetuksi. Valtavalla voimainponnistuksella Milkin ympärille kerääntyneet aktivistit torppaavat Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston liikkeelle pistämän massiivisen vihakampanjan, joka on viemässä ihmisoikeuden homoilta ja lesboilta kautta maan. Milkin ura päättyy kuitenkin liian varhain ja traagisesti katkeroituneen ex-kollegan käden kautta.
Kategoriat
Trip (Miles Swain, 2002)
Alan (Larry Sullivan) on heterorepublikaani, joka valmistelee kirjaan homoseksuaalisesta kulttuurista pössyisellä 70-luvulla. Hän törmää Tommyyn (Steve Braun), jonka rekrytoi haastateltavaksi kirjaansa todistuskappaleena A homokulttuurista. Ensi tapaaminen ei mene ihan nappiin, eivätkä ihan seuraavatkaan tapaamiset, mutta neljä vuotta myöhemmin kukoistavan suhteen pilaa jo kerran julkaisematta jätetty Alanin kirja. AIDS-kriisin iskiessä Tommy on yksi sen ensimmäisiä uhreja ja Alan joutuu ratkaisemaan pystyisikö katsomaan Tommyä silmiin kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Olen kesän ajan seurannut muutamia kansainvälisiä uutispalveluita, jotka keskittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan uutistarjontaan. Uutiset ovat olleet viime aikoina todella masentavia ja nostattaneet minussa pyhää vihaa ja raivoa.
Viikko sitten (7.8.) uutisoitiin kuinka Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa koulutuslautakunta oli päättänyt sallia uskonnollisen äärioikeiston levittää kouluissa tietoa homoseksuaalien eheytymisterapiaa koskien. Tarpeetonta sanoa, että kyseessä on tuhoisa puoskarointi, jota koskeva lääketieteellinen tutkimus osoittaa selvästi toiminnan olevan haitallista.
Päivää myöhemmin (8.8.) uutisiin nousi Venäjän ortodoksikirkon kannanotto, jonka mukaan ainoastaan onnettomien homoseksuaalien esittäminen koulujen opetusmateriaalissa pelastaa maan. Ortodoksikirkkohan on Venäjällä valtion kirkko ja sillä on siksi valtava painoarvo maassa.
Kaksi päivää tämän jälkeen (10.8.) uutinen Nigeriasta kertoo 18 miehen odottavan todennäköisesti kuoleman tuomiota islamilaisen lain mukaan, koska he olivat viranomaisten mukaan ”osallistuneet homohäihin naisiksi pukeutuneina”. Uutisen mukaan tällaiset perättömät syytökset ovat hyvin yleisiä Nigeriassa, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan tai 14 vuoden vankeustuomioon.
Eilen (12.8.) italialainen Trevison kaupungin apulaispormestari julisti järjestävänsä ”etnisen puhdistuksen” siivotakseen ”valloilleen päässeet” homokruisailijat kaupungista. Apulaispormestarin mukaan ”kaupungissa ei ole sijaa hinteille, menköön johonkin missä heitä siedetään”.
Tänään (13.8.) uutinen australiasta kertoo, että sikäläinen pääministeri aikoo toistaa edellisten vaalien alla tekemänsä tempauksen. Kolme vuotta sitten pääministeri kalasteli vaaleissa ääniä puolueelleen ajamalla juuri niiden alla läpi avioliiton vain vastakkaista sukupuolta oleville rajoittavan lain. Nyt tähtäimessä ovat sateenkaariperheet ja pääministeri aikoo tehdä adoptio ulkomailta mahdottomiksi homo- ja lesbopareille.