Tero KankaanperäErkki Lahtisen (kd) kirjoituksen (Savon sanomat 7.4.2011) suvaitsevaisuuden piiriin mahtuu erilaisia mielipiteitä vihapuheeseen asti. Minä pidän Lahtisen suvaitsevaisuutta tuloksena yhdenvertaisuuden rampauttamisesta kristillisillä arvoilla. Suvaitseminen on sietämisen vähimmäistaso – ristiriidan välttelyä pakon edessä, kuten naapurien tai työkaverien kanssa saattaa joutua tekemään.
Unsolved suburbia on lukiohomopoikien pehmopornoprojekti. Täysin laaduton! Lähes olematonta ja kammottavan huonoa näyttelemistä, ei juonta, kotivideomainen lavastus ja jälkiäänitetty äänimaisema. Näyttää siltä että motiivi tämän elokuvan tekemiseen on ollut näyttää mahdollisimman monta ilmeistä ja feminiinistä homopoikaa alastomana pehmopornokohtauksissa. ÄLÄ KATSO! Kouluarvosana 4.
Viime päivien keskustelu Älä alistu -kampanjasta on saanut minut taas ihmettelemään miten monet pitävät itseään suvaitsevaisina eivätkä näe mitään ongelmaa ilmeisessä syrjinnässä. Mitä hirveimpiä lausuntoja pidetään täysin hyväksyttävinä. Törmäsin pari vuotta sitten Setan kouluttajakoulutuksessa Suffolkin yliopiston Safe Zone – koulutuksessa käytettyyn malliin, joka kuvaa yksilön kasvavaa tietoisuutta ja aktiivisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien suhteen. Olen sittemmin kääntänyt sen suomeksi ja nyt päätin julkaista sen nostaakseni rimaa muille.
Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.
Tiffany Särkynen (Aching) tekee parhaansa, mutta maa aaltojen alla ei ole nähnyt noitia ennen ja ennakkoluulot ovat syvässä. Kun silmätön ja haiseva haamu alkaa näyttäytyä Tiffanylle toistuvasti ja ihmiset muuttuvat suorastaan vihamielisiksi ja pahantahtoisiksi, jotain on pahemmin pielessä kuin vain ajattelemattomuudesta. Matka Ankh-Morporkiin kertomaan nuorella herttualle hänen isänsä poismenosta tutustuttaa Tiffanyn kaupungin noitiin ja legendaariseen naisvelhoon ja vyyhti alkaa aueta.
Willy (Campbell Scott), Howard (Patrick Cassidy), Paul (John Dossett), Lisa (Mary-Louise Parker), Fuzzy (Stephen Caffrey), David (Bruce Davison), Sean (Mark Lamos) ja John (Dermot Mulroney) tulevat kaikki tietoisiksi homomiesten keskuudessa leviävästä uudesta tappavasta syövästä New York Timesin artikkelista. Eletään kesää 1981. Seuraavan vajaan vuosikymmenen aikana porukasta haudataan puolet aidsin uhreina.
Pierre (Jacques Nolot) lähestyy kuuttakymmentä ja on onneton. Ikä alkaa todella näkyä ja ihmisiä tippuu ympäriltä. Rahasta ei ole pulaa, mutta kolmattakymmentä vuotta jatkunut taistelu HIV:n kanssa on taitekohdassa. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja poikahuoratkaan eivät maistu kuten ennen. Pierre valittaa ystävilleen ja terapeutilleen eksistentiaalista ahdistustaan.
Jasper (Ian Scott McGregor) tapaa lukiokaverinsa Markin (Lucas Alifano) ja Lilyn (Lindsay Benner) Pyhäinpäivänä San Franciscossa. Ideana on pitää hauskaa, mutta menneet teinisutinat palaavat vainoamaan Jasperia ja Markia. Lily on Markin tyttö ystävä ja Jasperin Wendy on jossain ulkomailla. Harhailu hyvien bileiden perässä läpi San Franciscon aamuyön saa kaverukset mittilöimään omia ja toisen haluja, mikä nostaa pintaan kaikenlaisia tunteita.
Syksyn suuren ”homokeskustelun” sivulauseissa on ajoittain kyseenalaistettu mies- ja naisparien kelvollisuus vanhemmiksi. Väite on räikeässä ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa asiasta.
Magdalena (Emily Rios) valmistautuu viidenteentoista syntymäpäiväänsä (quinceañera) ristiriitaisissa tunnelmissa. Perhe on köyhempi kuin ystävien perheet eikä juhlasta näytä siksi tulevan yhtä huikeaa kuin ystävien juhlista. Asiat kääntyvät täysin tolaltaan kun Magdalena tulee raskaaksi. Vanhoillinen maallikkosaarnaajaisä tekee kotona asumisen mahdottomaksi ja Magdalena karkaa isoenonsa (Chalo Gonzáles) luokse. Tio Tomasin pienessä majassa nopeasti muuttuvan asuinalueen takapihalla asuu jo Carlos-serkku (Jesse Garcia), joka on homo. Carlosin vieteltyä Tio Tomasin mökin omistavan miesparin toisen osapuolen, turvapaikka kuitenkin vaarantuu.