20 ja 45 vuotta sitten

Kahden viikon päästä tulee 20 vuotta siitä kun Matthew Shepard tapettiin. Tuo tapaus oli yksi ensimmäisiä kertoja kun internet yhdisti hajanaista vähemmistöä uudella tavalla. Ikävää että se tapahtui niin raaoissa merkeissä. Jos tapaus on tuntematon, siitä voi lukea Wikipediasta.  Kysymyksessä on oppikirjaesimerkki – jos ei yksi viharikos-termiä määrittäneistä tapauksista. Taposta on tehty useita elokuvia joista kaksi arvioin 2009.

Viharikoslainsäädäntö on sittemmin kehittynyt jopa Yhdysvalloissa mutta vahvaa se ei taida olla vielä missään. Suomessa sitä koetellaan vasta ensimmäisiä kertoja. Poliisin ja syyttäjien valmiudet tunnistaa viharikos ja käyttää lainsäädännön tarjoamia keinoja ovat vielä vajavaiset. Aika tarvitsee kuitenkin lujaa otetta viharikoksiin jotta muukalaisvihamieliselle ainekselle ei anneta tuumaakaan periksi. Periksi antaminen kun merkitsee taantumista. Samalla tarvitsisimme rohkean hallituksen joka on valmis käyttämään kymmeniä miljoonia yhdenvertaisuuskasvatuksen vahvistamiseen varhaiskasvatuksesta yliopistokoulutukseen.

Politiikan kieli on Suomessa tunteista irrallista ja me vaivaannumme kun joku tekee asiasta henkilökohtaisen ja tunnepitoisen. Pitämällä puheen kylmän tunteettomana faktakielenä ihmisoikeusjärjestöt kuitenkin menettävät yhteyden poliitikkoihin. Aika ei myöskään ole otollinen päästää ihmisiä iholle puhumalla julkisesti henkilökohtaisesta. Jotenkin meidän on kuitenkin saatava päättäjät ymmärtämään että meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta torjua globaaleja uhkia kuten ilmastonmuutosta ellemme ensin pidä huolta yhdenvertaisuudesta.

Toinen merkkipäivä on meille vielä etäisempi. PFLAG, Yhdysvaltojen suurin perhe- ja liittolaisjärjestö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien läheisille, täyttää 45 vuotta. Siis vuodesta 1973 Yhdysvalloissa on ollut yhdistys joka koostuu hlbtiq-henkilöiden vanhemmista, sisaruksista, ystävistä ja muista läheisistä. 45 vuotta. Vielä tänäkään päivänä Suomessa ei ole mitään vastaavaa!

Pisimpään läheistyötä on varmaankin tehnyt Dreamwear Club transvestiittien puolisoiden kanssa. Myöhemmin ja laajemmin asiaan ovat tarttuneet Transtukipiste ja Sateenkaariperheet. Työ on kuitenkin suppeaa ja hajanaista.

Vaikka edelleen homo- ja biseksuaaliset miehet yrittävät itsemurhaa liki neljä kertaa useammin kuin heteroseksuaaliset verrokkinsa ja homo- ja biseksuaaliset naisetkin yli kaksi kertaa useammin, yksilökeskeinen kulttuuri saa heidän läheisensä murehtimaan ja suremaan yksin. Tabu on murtunut mutta vain asianosaiset ja läheiset näkevät miten vähän se merkitsee.

Vähemmistöstressi ja stigma ovat yhä läsnä aivan liian usein kohdattuina kyseenalaistamisina ja mitätöintinä. Tapiopuolimatkoilla, päiviräsäsillä ja mikaniikoilla voi olla suurempi merkitys hlbtiq-henkilöiden pahoinvoinnille kuin janitoivoloilla, kristasiegfriedseillä ja tuureboeliuksilla on hyvinvoinnille. Valitettavasti joskus läheiset ovat myös hlbtiq-ihmisten pahoivoinnin aiheuttajia.

Vanhemmilla sukupolvilla voi kuitenkin olla lapsiaan suurempi tarve prosessoinnille ja tuelle. Vanhemman roolin ylläpitäminen lapsen opettaessa mitä hän on ja mitä se merkitsee, ei ole helppoa jos edes mahdollista. Miten teini auttaisi vanhempaa ymmärtämään jotain mitä ei itse vielä täysin osaa sanoittaa, mistä ei ole varma ja minkä kaikista merkityksistä ei ole vielä käsitystä. Jos ennakkoluuloja onkin vähemmin, niin harhakäsityksiä voi olla enemmän. Voimaantuneet vanhemmat ja läheiset ovat myös voimavara: PFLAGin on arvioitu olevan vaikutusvaltaisin sateenkaarijärjestö Yhdysvalloissa.

Suomen ensimmäinen Sateenkaarihistoriakuukausi alkaa lokakuun loppupuolella. Sateenkaarihistoriakuukausi on tuontitavaraa, sellaisia on vietetty Yhdysvalloissa ja Britanniassa jo pitempään. Niiden arvo on vaietun ja usein peitellyn tai kirjoittamattoman historian esille kaivamisessa. Ehkäpä suomalainenkin hlbtiq-kansa hyötyy historiansa esille nostamisesta ja vaalimisesta.

Mistä näitä leffoja löytää?

Siitä on yhdeksän vuotta kun edellisen kerran tein katsauksen arvioimieni elokuvien saatavuuteen joten on aika päivittää katsaus. Elokuvien levitys on muuttunut varsin paljon tuon jälkeen. Kuukausimaksulliset Netflix, Viaplay ja HBO ovat vallanneet alaa nimikekohtaisiin maksuihin perustuvilta verkkovuokraamoilta ja Googlen Play-kauppa on tullut viimeksimainitulle sektorille. DVD-levyjä ostaa enää harva sillä yhä useampi laite on vailla optista asemaa. Hyvä sikäli että aluekoodien kanssa tuskailu jää pois, ikävää siksi että palveluiden elinkaareen ei ole luottamista ja ostetutkin sisällöt voivat siksi kadota yllättäen. Elokuvien ja televisiosarjojen tuotannossa on tultu omituiseen vaiheeseen jossa kuvitellaan että pelkästään homo- tai transhahmot tekevät elokuvasta menestyksen. Laadukkaan (queer-) elokuvan löytäminen on edelleen työlästä. Jatka lukemista ”Mistä näitä leffoja löytää?”

Hei, te siellä television elokuvahankinnassa kuulkaas!

Eilinen sananvaihto YLE Teeman kanssa Twitterissä sai minut viimein tarttumaan Elonet-palveluun selvittääkseni itselleni tarkemmin, miten kurjasti Suomen televisio hlbtiq-elokuvia esittää. Olen ollut pitkään tyytymätön siihen tapaan millä suomalaiset televisiokanavat pyörittävät samoja, kuluneita ja alunperinkin hyvin ohuita, homoleffoja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Paraatiesimerkki tästä on Hellyyteni kohde (The Object of my affection). Tämä on kiukuttanut minua erityisesti siksi että mielestäni huomattavasti parempia elokuvia ei ole esitetty.

Jatka lukemista ”Hei, te siellä television elokuvahankinnassa kuulkaas!”

Miten takapajuinen Puolustusvoimat onkaan?

Ylikersantti Juho Pylvänäinen edusti Merivoimia tyylikkäästi univormussa Helsinki Pridessa 2016. Kuvat hänestä paraatin keulassa sateenkaarilippua heilutellen ja hymyillen nousivat ikonisiksi mediassa. Arki koitti maanantaina ja tiedottaja Henrik Gahmberg Puolustusvoimista katkaisi hyvällä alulla olleen positiivisen julkisuuden kierteen ilmaisten paheksuntaa Pylvänäisen esimerkillistä esiintymistä kohtaan. Viestinnällisesti Puolustusvoimat mokasi raskaasti. Heidän kannaltaan on todella sääli ettei Merivoimien tiedotuspäällikkö Annele Apajakari ollut se joka tavoitettiin kommentoimaan: ”kiva kun yksilö uskaltaa kun organisaatiota vielä vähän jännittää” olisi ollut paljon parempi viesti tähän kohtaan. Nyt jännitti niin paljon että pääsi housuun. Varsinkin kun myöhemmin kävi vielä ilmi että edellisvuotisessa jutussa Hufvudstadsbladetissa Puolustusvoimat on ollut päinvastaisella linjalla.

Jatka lukemista ”Miten takapajuinen Puolustusvoimat onkaan?”

Kaikella rakkaudella

Minulle on muodostunut paha tapa ostaa ja lainata kirjoja, pinota se sänkyni viereen ja jättää lukematta. (Tälle on äskettäiseen tviitin mukaan saksankielessä sanakin, mutta en sitä muista.) Kaveriltani lainaama Kaikella rakkaudella -kirjoituskokoelma teki kuitenkin poikkeuksen tähän sarjaan. Todennäköisesti näin kävi siksi että se on poikkeuksellinen.

Jatka lukemista ”Kaikella rakkaudella”

Suomen tuki homovainoille Afrikassa

Afrikan hlbtiq-henkilöiden ihmisoikeustilanteen rapautuminen on jäänyt julkisen keskustelun paitsioon vaikka esimerkiksi YLE on uutisoinut sitä usein. Afrikan maista vain yksi, Etelä-Afrikka, on pysynyt sivistyneen maailman vauhdissa ihmisoikeuksien edistämisessä ja peittoaa tällä hetkellä Suomenkin. Etelä-Afrikka hyväksyi yhdenvertaisen avioliiton 2006 ja antoi adoptio-oikeuden mies- ja naispareille jo neljä vuotta aiemmin. Muutoin Afrikan vajaasta 60 valtiosta 37:ssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on lainsuojaton ja käytännössä he ovat vainon kohteena.

Jatka lukemista ”Suomen tuki homovainoille Afrikassa”

Maanselän teokraattisesta diktatuurista

Asmo Maanselän mielipidekirjoituksessa 9.7. aika ja paikka edustavat hyvin selkeästi vain kirjoittajan kaipuuta menneisiin loistokkaiksi kuviteltuihin päiviin. Niihin päiviin kun kristillinen holhoaminen tukahdutti vielä enemmän enemmistön kuin vähemmistön vapautta. Maanselkä näyttää kuvittelevan edustavansa jotakin enemmistöä, mutta on tosiasiassa parjaamaansa vähemmistöä huomattavasti pienemmän marginaaliryhmän edustaja. ”Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi”, Maanselkä kirjoittaa. Näin toteutettuna rauhallinen rinnakkaiselo on hetken näennäisesti mahdollista, mutta ei kestävää. Onneksi Maanselkä on siis täydellisen väärässä.

Jatka lukemista ”Maanselän teokraattisesta diktatuurista”

”Kolmekymppinen mies Pohjois-Savosta etsii…”

Vuosia sitten kesätyöpaikan kahvipöydässä käytiin keskustelua seuranhakemisesta lehti-ilmoituksella. Keskustelun herätti sanomalehtien yleistyvä tapa kieltäytyä julkaisemasta seuranhakuilmoituksia. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että vain surkimukset hakevat seuraa lehti-ilmoituksella. Yllätyksekseni tätä seurasi toisen työkaverini edellisestä kiukustunut puheenvuoro, jossa hän kertoi Suomen ladun lehden täyttyvän näiden päätösten seurauksena seuranhakuilmoituksista. Hän puhui siitä kuinka monet lehden lukijat eivät koe baarikulttuuria ollenkaan omakseen ja siksi hakevat seuraa mieluummin lehden kautta. Tuo keskustelu sai minut ajattelemaan asiaa. Jatka lukemista ””Kolmekymppinen mies Pohjois-Savosta etsii…””

Kansainvälinen politiikka ja seksuaalivähemmistöt

Olen kesän ajan seurannut muutamia kansainvälisiä uutispalveluita, jotka keskittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan uutistarjontaan.  Uutiset ovat olleet viime aikoina todella masentavia ja nostattaneet minussa pyhää vihaa ja raivoa.

Viikko sitten (7.8.) uutisoitiin kuinka Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa koulutuslautakunta oli päättänyt sallia uskonnollisen äärioikeiston levittää kouluissa tietoa homoseksuaalien eheytymisterapiaa koskien. Tarpeetonta sanoa, että kyseessä on tuhoisa puoskarointi, jota koskeva lääketieteellinen tutkimus osoittaa selvästi toiminnan olevan haitallista.

Päivää myöhemmin (8.8.) uutisiin nousi Venäjän ortodoksikirkon kannanotto, jonka mukaan ainoastaan onnettomien homoseksuaalien esittäminen koulujen opetusmateriaalissa pelastaa maan. Ortodoksikirkkohan on Venäjällä valtion kirkko ja sillä on siksi valtava painoarvo maassa.

Kaksi päivää tämän jälkeen (10.8.) uutinen Nigeriasta kertoo 18 miehen odottavan todennäköisesti kuoleman tuomiota islamilaisen lain mukaan, koska he olivat viranomaisten mukaan ”osallistuneet homohäihin naisiksi pukeutuneina”. Uutisen mukaan tällaiset perättömät syytökset ovat hyvin yleisiä Nigeriassa, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan tai 14 vuoden vankeustuomioon.

Eilen (12.8.) italialainen Trevison kaupungin apulaispormestari julisti järjestävänsä ”etnisen puhdistuksen” siivotakseen ”valloilleen päässeet” homokruisailijat kaupungista. Apulaispormestarin mukaan ”kaupungissa ei ole sijaa hinteille, menköön johonkin missä heitä siedetään”.

Tänään (13.8.) uutinen australiasta kertoo, että sikäläinen pääministeri aikoo toistaa edellisten vaalien alla tekemänsä tempauksen. Kolme vuotta sitten pääministeri kalasteli vaaleissa ääniä puolueelleen ajamalla juuri niiden alla läpi avioliiton vain vastakkaista sukupuolta oleville rajoittavan lain. Nyt tähtäimessä ovat sateenkaariperheet ja pääministeri aikoo tehdä adoptio ulkomailta mahdottomiksi homo- ja lesbopareille.

Jatka lukemista ”Kansainvälinen politiikka ja seksuaalivähemmistöt”