I am Michael (Justin Kelly, 2015)

Kuva elokuvasta, James Franco ja Zachary Quinto istuvat talon portailla nojaten toisiinsa

 

Michael Glatzen tapaus on taas yksi niitä amerikkalaisia paljon puhuttaneita mediasensaatioita jotka eivät juurikaan levinneet maan rajojen ulkopuolella joten nimi ei sanone suomalaisille mitään. Glatze oli homoaktivisti joka kirjoitti XY-lehteen ja kiersi kouluissa puhumassa nuorille homoille ja lesboille 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa – samoihin aikoihin kuin Matthew Shepardin kuolema järisytti heitä. Ainakin I am Michael -elokuva antaa tästä kuvan varhaisena dansavagena. Glatzen mukana oli aina hänen poikaystävänsä Benjie Nycum jonka kanssa hän asui San Franciscossa ja Halifaxissa. Se mikä aiheutti kohun oli Glatzen tuleminen uskoon ja julistautuminen vapaaksi homoseksuaalisesta identiteetistä. Näkyvän persoonan ja blogistin kirjoitusten luonteen muuttuminen lähes päinvastaisiksi sai aikaan petetyksi tulemisen ja raivon tunteita.

Jatka lukemista ”I am Michael (Justin Kelly, 2015)”

Saanko olla totta?

Saanko olla totta? ilmestyi jo neljä vuotta sitten. Se on lojunut ensin toista vuotta lukemattomien kirjojen pinossani – melko mittava pino – ja sitten ollut luettavana toista vuotta. En tiedä onko se enemmän ähkyä hlbtiq-kirjallisuudesta vai epätasaista laatua artikkeleissa.

Kirja jakautuu oikeastaan kahteen osaan: hlbtiq-henkilöiden ja heidän läheistensä kertomuksiin elämänvaiheista joissa he ovat tarvinneet ammatillista apua ja ammattilaisten artikkeleihin hlbtiq-asiakkaiden kohtaamisesta erilaisissa viitekehyksissä. Kirjan toimittajilla on vaikuttava kokemus aihepiiristä ja kirjoittajissa on arvostettuja asiantuntijoita kuten Maarit Huuska, Arja Penttinen ja Jack Dreschner.

Jatka lukemista ”Saanko olla totta?”

The Big Gay Musical (Casper Andrews & Fred M. Caruso, 2009)

Pienellä newyorkilaisnäyttämöllä tehdään suurta homomusikaalia jonka pääosissa ovat Paul (Daniel Robinson) ja Eddie (Joey Dudding). Näytelmä kertoo suloisen rienaavan tarinan siitä miten jumala loi Adamin ja Steven ja kuinka Evaa, syrjäänheitettyä prototyyppiä, vitutti ja hän kirjoitti Breeders Informational Book of Life Examplesin joka pilasi homojen aseman maailmanhistoriassa. Musikaalin näyttelijöillä on kullakin omat murheensa backstagella.

{youtube}dBjMXfAn5gU{/youtube}

Jatka lukemista ”The Big Gay Musical (Casper Andrews & Fred M. Caruso, 2009)”

Olen kunnon tyttö (Jamie Babbit, 1999)

Megan (Natasha Lyonne) on tyytyväinen elämäänsä. Cheerleading on lukiossa hauskaa ja tarjoaa mukavan kaveriporukan. Poikaystävä Jaredin (Brandt Wille) yli-innokkaat kielisuudelmat eivät kuitenkaan innosta. Megan onkin autuaan tietämätön vanhempiensa ja kaveriensa huolesta, että hän olisi lesbo ja lähtö pariksi kuukaudeksi eheytysterapiaan tulee hänelle shokkina.

Jatka lukemista ”Olen kunnon tyttö (Jamie Babbit, 1999)”

Brüno (Sacha Baron Cohen, 2009)

Brüno (Sacha Baron Cohen) on tähdistä tippunut itävaltalainen muotiguru joka yrittää Yhdysvaltain länsirannikolla nousta uudelleen otsikoihin. Kaikki mieleen tulevat keinot ovat valikoimassa ja niitä kokeillaan vuorollaan: elokuvarooleja, omaa tv-ohjelmaa, hyväntekeväisyyttä, adoptiota kolmannesta maailmasta ja eheytymistä. Lopulta tavoite saavutetaan juuri toivottomien epäonnistumisten kertymänä.

Jatka lukemista ”Brüno (Sacha Baron Cohen, 2009)”

Yhdenvertaisuutta, ei suvaitsemista

Erkki Lahtisen (kd) kirjoituksen (Savon sanomat 7.4.2011) suvaitsevaisuuden piiriin mahtuu erilaisia mielipiteitä vihapuheeseen asti. Minä pidän Lahtisen suvaitsevaisuutta tuloksena yhdenvertaisuuden rampauttamisesta kristillisillä arvoilla. Suvaitseminen on sietämisen vähimmäistaso – ristiriidan välttelyä pakon edessä, kuten naapurien tai työkaverien kanssa saattaa joutua tekemään.

Jatka lukemista ”Yhdenvertaisuutta, ei suvaitsemista”

Puoskarilaki NYT!

Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.

Jatka lukemista ”Puoskarilaki NYT!”

Sordid Lives (Del Shores, 2000)

Peggy Williamson on kuollut. Lopun aikoina hän aiheutti pahennusta teksasilaisessa pikku kaupungissa estottomalla käytöksellään ja kuoli lopulta kompastuttuaan yöllä pimeässä motellihuoneessa ukkomiehen lattialle jättämiin puujalkoihin ja lyötyään päänsä. Vainajan sisar, tyttäret, poika, tyttären poika ja ystävät surevat Peggyä ja selvittelevät olosuhteiden vuoksi paljastunutta syrjähyppyä. Keskeisissä osissa ovat homo tyttären poika (Kirk Geiger) joka on karistanut kaupungin tomut jaloistaan ja poika (Leslie Jordan), joka on nuorena suljettu mielisairaalaan koska hän on homo ja pukeutuu naisten vaatteisiin.

Jatka lukemista ”Sordid Lives (Del Shores, 2000)”

Eating Out 2 – Sloppy seconds (Phillip J. Bartell, 2006)

Kyle (Jim Verraros), Gwen (Emily Brooke Hands) ja Tiffani (Rebekah Kochan) tuskailevat edelleen miehen puutetta ja juonivat heteroiden pään menoksi, kuten ensimmäisessäkin osassa. Kyle ja Gwen päätyvät leffan aluksi jälleen sinkuiksi ja Tiffani päättää lopettaa lutkailun. Kuvioihin astelee taidekurssilla mallina poseeraava Troy (Marco Dapper) ja taas on kaikki sekaisin.

Jatka lukemista ”Eating Out 2 – Sloppy seconds (Phillip J. Bartell, 2006)”