Tero KankaanperäDavid (Jesse Plemons) palaa New Yorkista Sacramentoon perheensä luo kun äidillä (Molly Shannon) todetaan edennyt syöpä. Suhden Pauliin (Zach Woods) on kariutunut eivätkä tv-sarjojen käsikirjoitukset ota tuulta siipiensä alle. Elämä 500 000 asukkaan kaupungissa on suurkaupunkiin tottuneelle tylsää, isä (Bradley Whitford) ei vielä kymmenessä vuodessa ole päässyt sinuiksi poikansa seksuaalisuuden kanssa ja jatkuva kuoleman työstäminen masentaa.
Marie (Monia Chokri) ja Francis (Xavier Dolan) tapaavat kutsuilla Nicolasin (Niels Schneider). Tapaaminen saa jatkoa ja pian molemmat kilpavarustelevat itseään tapaamisiin pyrkien voittamaan nuoren miehen suosion. Nicolas on viattoman oloinen luonnonlapsi joka antaa molempien ymmärtää muttei ymmärrä antaa kummallekaan. Ystävyys on koetuksella.
{youtube}OAGZz7Jgr8I{/youtube}
Mitä jos kolmikymppinen amerikkalaismies (Mark, Charles W. Blaum) tapaisi netissä ikäisensä italialaismiehen (Andrea, Alessando Calza) ja näille syntyisi virtuaalisuhde? Ja jos tämä suhde päätettäisiin siirtää tosielämään tapaamisella amerikkalaismiehen luona Dallasissa. Entäpä jos amerikkalaismies kuolisikin yllättäen auto-onnettomuudessa ja italialaismies tapaisikin edesmenneen parhaan ystävän (Jeff, Adam Neal Smith) surun keskellä selvittämässä ystävänsä asioita?
Eletään 1960-luvun puoliväliä ja maailma on menossa päin helvettiä. George (Colin Firth) on menettänyt elämänkumppaninsa kahdeksan kuukautta aikaisemmin ja hautoo itsemurhaa. Työ yliopistolla, työkaverit ja opiskelijat tuntuvat tyhjänpäivisiltä. Aamut ovat hirveitä ja pitkäaikaisin ystävä, Charleykin (Julianne Moore), on hukkumassa giniin. Kun piipun nieleminen ei ota onnistuakseen George lähtee viimeiselle lasilliselle kantapaikkaan ja kohtaa opiskelijansa Kennyn (Nicholas Hoult), joka saa näkemään tien eteenpäin.
Ray (Paul Freeman) on eläkeikäinen taksikuski, jonka viikonloput täyttyvät touhusta kinastelevien lasten perheiden kanssa. Jim (Alun Armstrong) puolestaan jää eläkkeelle poikakoulusta johon hän tuli oppilaaksi kouluikäisenä ja ”unohti lähteä”. Jimin on tarkoitus tehdä kaksi asiaa ennen kuin kuolee: nähdä maailmaa ja rakastua. Jimin isän joutuminen sairaalaan paitsi lykkää matkalle lähtöä, myös pitkittää Rayn ja Jimin kohtaamista. Hyvin erilaisista taustoista tulevat miehet huomaavat toisen kiehtovan itseään oudolla tavalla ja miesten suhde syvenee.
Mau suorittaa heimonsa aikuistumisriittiä jossain päin Tyyntävaltamerta sijaitsevalla koralliriuttasaarella kun valtava hyökyaalto pyyhkäisee hänen ylitseen. Palatessaan kotisaarelleen hän löytää vain ruumiita: ei asumuksia, ei jumalia, ei mitään. Koko Valtio on pyyhkäisty olemattomiin, mutta aalto on tuonu mukanaan kummitustytön (Daphne/Ermintrude) ja laivan. Pikku hiljaa eloonjääneitä alkaa saapua kanooteilla ja Valtio alkaa muodostua uudelleen, mutta se ei ole entisensä.
Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg menettävät poikansa traagisesti. Terapeuttina mies ottaa hoitaakseen vaimonsa saattamisen surun läpi. Surutyö vie pariskunnan Edeniin, mökille korpeen. Liian myöhään miehelle selviää, että vaimo ei ole sekaisin surusta vaan lepakot ovat hiipineet tapuliin jo aiemmin.
Patrick (Ben Weber), Dennis (Timothy Olyphant), Howie (Matt McGarth), Benji (Zach Braff) ja Cole (Dean Cain) ovat ystäviä, jotka ”eivät ole ystäviä koska ovat homoja mutta se on syy miksi heistä tuli ystäviä”. Cole on porukan komein ja kahlaa miehiä läpi melkoista tahtia muiden kateudeksi. Dennis kokee jonkinlaisen herätyksen ja dumppaa syötävän komean pokan syntymäpäiviensä jälkeen sängystä. Keittiöön kolutessaan hän törmää Keviniin (Andrew Keegan) joka ”ei muista koska tiesi olevansa homo, mutta muistaa että koki sen olevan ok ensimmäisen kerran tavattuaan tämän kaveriporukan”. Porukkaa yhdistää Jackin (John Mahoney) Broken Hearts -ravintola jossa useimmat heistä tarjoilevat. Jack on porukalle isähahmo ja tekee Patrickille terävän havainnon porukasta: ”Sometimes I wonder what you boys would do if you weren’t gay. You’d have no identity. Least one you could talk about, now it’s all you talk about. Talk about it so much that sometimes you forget all the other things you are.”