Tero KankaanperäVlad (Daniel Letterle) aiheuttaa aaltoja ilmestyessään uutena tulokkaana nuorten musikaalileirille. Vanha vakiintunut porukka himoitsee häntä ja kaikenlaisia juonia punotaan tiivistahtisten tuotantojen kulisseissa ja väliajoilla. Vladilla on omatkin ongelmansa, mutta ne voi unohtaa leirillä. Toinen leiriä kuohahduttava vieras on tyrehtynyt musikaalien kirjoittaja, jota monet ihailevat. Nuorten into on kuitenkin tarttuvaa ja on tullut aika ryömiä pullosta.
Scot (Noah Bernett) tipahtaa Samin (Ben Shenkman) ja Ericin (Tom Cavanagh) syliin kun hänen äitinsä kuolee eikä Samin hulttioveljeä tavoiteta Brasiliasta. Ericin kaappiin tämä ei sovi: eihän ex-jääkiekkotähti ja urheilutoimittaja voi elää toisen miehen kanssa eivätkä lapset ole koskaan sopineet Ericin elämään. Scot osoittautuu vieläpä melkoiseksi pakkaukseksi alakouluikäisten joukossa ja Ericin on tultava sinuiksi homoutensa ja isyyden kanssa.
Carterien perheeseen nainut Tom (David Byron) pääsee vihkimään Allisonia (Lori Loughlin) perheen pimeisiin salaisuuksiin kun Matt (William McNamara) tuo tämän vanhemmilleen näytille. Perheenpää, kapteeni, ravintoloitsija Phil Carter (James Sikking) on tukahduttanut jo aikuistuneet lapset odotuksiinsa. Vaimonsa Lisa (Bibi Besch) on vielä miestäänkin parempi tukahduttamisessa ja perheen ulkokuoren varjelemisessa. Karen (Jayne Brook) häpeää miestään Tomia ja pelkää kuollakseen raskaaksi tulemista koska se ei isän näkemyksen mukaan olisi järkevää Tomin ja Karenin tuloilla. Tim (Jim Carrey) piilottelee isänsä lahjuksia ravintolan kirjanpidossa ja ryyppää. Perheen kultapoju Matt on hylännyt lukiokaverinsa ja rakastettunsa Kylen (Bennett Cale) ja mieluummin kuin tullut ulos vanhemmilleen. Oh what fun this weekends gonna be!
Chance Marquisin (Tad Hilgenbrinck) ongelmat lukiossa alkavat hänen nimestään ja kasvavat siitä kukoistukseen pikkuvanhuuden, vanhahtavan puhetavan, wildelaisen vittuilun ja homouden kautta. Kavereinaan hänellä on tietenkin muita kummajaisia, valokuvaukselle elävä Hank (Pieter van Nieuwenhuyze) ja pahasuinen Twyla (Aldevina Da Silva). Ensimmäisestä päivästä uudessa koulussa alkaen Chance on koulun orangin silmätikkuna ja iskee puolestaan silmänsä Leviin (Brett Chukerman). Twylan orkestroima keikka homoklubin drag-iltaan avaa kuitenkin vielä uusia polkuja niin onnelle kuin epäonnellekin.
{youtube}KTg88SGECwE{/youtube}
Pienellä newyorkilaisnäyttämöllä tehdään suurta homomusikaalia jonka pääosissa ovat Paul (Daniel Robinson) ja Eddie (Joey Dudding). Näytelmä kertoo suloisen rienaavan tarinan siitä miten jumala loi Adamin ja Steven ja kuinka Evaa, syrjäänheitettyä prototyyppiä, vitutti ja hän kirjoitti Breeders Informational Book of Life Examplesin joka pilasi homojen aseman maailmanhistoriassa. Musikaalin näyttelijöillä on kullakin omat murheensa backstagella.
{youtube}dBjMXfAn5gU{/youtube}
Greg (Victor Rasuk), George (Brian J. Smith) ja David (Benjamin Walker) ovat the War Boys – kaveriporukka joka syntyi kun kaksi kaveria rikkoi Gregin yksinäisyyden koulussa. Pojat vahtivat rajaa ja ajavat laittomia maahanpyrkijöitä takaisin Meksikon puolelle. Kaveriporukassa on kuitenkin rajoja myös piilossa ja täysi-ikäistyminen on piirtänyt niitä uudelleen. Myös Davidin ja hänen isänsä välille.
{vimeo}5734393{/vimeo}
Dokumenttielokuvassa Paragraph 175 Klaus Müller haastattelee viimeisiä elossa olevia keskitysleireiltä hengissä selvinneitä homomiehiä. Dokumenttia kuvattaessa heitä oli tiettävästi elossa ilmeisesti kymmenen, tänä päivänä ei yhtään: Karl Gorath kuoli 2003, Pierre Seel 2005, Albrecht Becker 2002, Heinz Dörmer 2001, lesbojen kokemuksille äänen antanut Annette Eick 2010 ja viimeisenä Gad Beck kesällä 2012.
Vanhojen herrojen kertomukset ajasta ennen natsien valtaan nousua ja sen jälkeen ovat koskettavaa kuunneltavaa. On sydäntä riipivää katsella miten 80-90-vuotiaat miehet murtuvat ja liikuttuvat kyyneliin vielä yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen. Useimmat eivät haluaisi enää puhua asiasta ja ovat vaienneet tapahtuneesta 30-40 vuotta elämästään. Trauma on vailla vertaa enkä voi olla ajattelematta, että kuolema on ollut pitkän elämän sen kanssa eläneille myös armollinen.
Virginia Woolfilla (Nicole Kidman), Laura Brownilla (Julianne Moore) ja Clarissa Vaughnilla (Meryl Streep) viiraa kaikilla. He vaappuvat masennuksen ja itsetuhon kuilun partaalla ja ihmiset heidän ympärillään tulevat kaltoin kohdelluiksi tästä johtuen. Woolfin Mrs Dalloway kietoo tarinat toisiinsa. Virginia itse kirjoittaa romaani, Laura lukee sitä ja Clarissa järjestelee kutsuja Lauran pojalle.
Vita Sackville-West (Janet McTeer) ja Harold Nicolson (David Haig) löytävät avioliittonsa alkuvuosina yhteisymmärryksen joka antaa heille molemmille vapauksia toteuttaa itseään. Vita on kirjailija ja diplomaatin ura vie Haroldin usein pois kotoa pitkiksi ajoiksi. Haroldilla on omat seikkailunsa miesten kanssa ja Vitalla intohimoinen rakkaussuhde Violetin (Cathryn Harrison) kanssa. Violetin avioituminen Denis Trefusiuksen (Peter Birch) kanssa mutkistaa asioita, mutta Vitan ja Haroldin suhde kestää tämänkin myrskyn.
Gabriel Noonen (Robbie Williams) yöradio on umpikujassa: Jessin (Bobby Cannavale) traaginen tarina on kääntynyt hyväksi elämäksi eikä siitä ole enää raavittavissa uutta sisältöä ohjelmaan. Samalla Gabrielin ja Jessin suhde on lopussa. Ashe (Joe Morton) tyrkkää Gabrielille 14-vuotiaan pojan suorasukaisen käsikirjoituksen hyväksikäytöstään luettavaksi ja Pete alkaa soitella Gabrielille. Aidsiin kuoleva hyväksikäytön uhri lupaa jatkoa yöradiolle, mutta jokin tarinassa herättää Gabrielin ystävissä epäilyksiä.
{youtube}XgtMSBZBer0{/youtube}