Ensimmäinen akvaarioni oli 60 litrainen ”purkki” jossa oli alumiiniset kehykset. Sain sen 5.9.1987; olin 13 vanha. Valtavan paljon tietoa suuremmalla innolla ”hoivasin” tuota allasta ja ahmin akvaariokirjallisuutta. Ensimmäinen akvaariokirjani oli Ines Scheurmannin ”Akvaario”. Myöhemmin sain lahjaksi Peter Hunnamin toimittaman ”Akvaariotieto” -kirjan ja kartutin itse kirjastoani Markku Varjon ”Akvaariomaailma” ja Britt-Marie Sundströmin ”Akvaariokirja” teoksilla.
Paljon on puhuttu siitä, kuinka televisiossa on menossa “homobuumi”. Totta onkin, että L-koodi, Älä kerro äidille ja vaikkapa Sillä silmällä sarjassa homot ja lesbot ovat keskeisissä rooleissa elleivät jopa koko sarjan idea. Myös sarjat, jotka eivät varsinaisesti ole ”homoteemaisia”, esittävät usein homoseksuaalisuutta. Buumissa on päästy jo itsetarkoituksellisesta homoseksuaalisuuden esittämisestä ja sen päivittelystä ohi keskusteluun siitä, esittävätkö sarjat homot ja lesbot todellisina. Minä haluan esittää kysymyksen hiukan toisin: miten homoseksuaalisuutta sarjoissa käsitellään?
Terry Pratchett
A Hat Full of Sky
2004
A Hat Full of Sky (Tähtihattu) on Pratchettin hiukan enemmän lapsille suunnattua tuotantoa. Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka Granny Weatherwax (Muori Säävirkku) esiintyykin kirjassa Nanny Oggia ei ole laskettu sivuille laulamaan velhon sauvasta ja siileistä. Siitä kuinka sopivia Wee Free Men (Vapaat pikkumiehet) ovat lapsille voidaan olla montaa meiltä.
Alku vuodesta 2007 siskoni mies tyrkkäsi minulle käteen Clive Cusslerin ”Valhalla nousee” kun puhuimme elokuvasta ”Sahara”. En ollut koskaan aiemmin törmännyt kirjailijaan, enkä lukenut mitään hänen tuotantoaan – en edes tiennyt, että ”Sahara” perustui romaaniin! Lueskelin ”Valhalla nousee” läpi melko nopeasti ja hankin saman tien ”Raise the Titanic”, ”Vixen 03” ja ”Night Probe” kirjat edullisina pokkareina. Nämä kolme pokkariakin tuli ahmittua nopeasti.
Kaksi edellistä eduskuntaa määritteli perheen uudelleen parisuhdelain ja hedelmöityshoitolaista käydyn keskustelun kautta. Määritelmän päivittäminen olikin epäilemättä tarpeen, koska antiikkinen perheen määritelmä ei enää sopinut muuttuneeseen yhteiskuntaan. Valitettavasti keskustelua ei saatu päätökseen ja seuraavan eduskunnan tehtäväksi muodostuukin jälkien siivoaminen ja muutoksen vieminen johdonmukaiseen päätepisteeseensä.
Vähemmistön ja enemmistön eron rakentuminen lähtee subjektiivisesta me ja ne -ajattelusta. ”Meitä” rakennetaan korostamalla sopivasti yhdistäviä ja erottavia tekijöitä meidän ja niiden välillä. Se onko jokin piirre yhdistävä vai erottava ei ole ollenkaan yksiselitteistä vaan riippuu hyvin vahvasti tilanteesta.
Markku Myllykangas kirjoitti 23.7. varsin purevasti ja osuvasti jumalanpilkan vanhanaikaisuudesta. Vapaa-ajattelijoiden ja uskovaisten kissanhännän veto rikosilmoitusten ja tutkintapyyntöjen kautta on todella naurettavaa, mutta osoittaa hyvin, kuin ajastaan jäänyt rikoslakimme sisältämä jumalanpilkka on.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanta seurakuntalehtien jakoon on mielestäni hyvin perusteltu. Siinä kun Juhani Happonen ihmettelee kantaa, minä ihmettelen Happosenkin mainitsemien oikeusoppineiden kritiikkiä päätöstä kohtaan. En voi olla näkemättä arvostelijoiden sortuvan juuri päinvastaiseen puolueellisuuteen asiassa kuin mistä Happonen Jukka Lindstedtiä syyttää. Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto on yksi ensimmäisiä ratkaisuja, jotka antavat perustuslakiin sisältyvälle ns. negatiiviselle uskonvapaudelle todellista merkitystä. Lakia on toistaiseksi sovellettu uskonnottomuutta syrjien ja tuota negatiivista uskonvapautta vähätellen.
Stimuluksessa 1/2004 Pekka Ryhänen pyhittää yhden heteroseksuaalisen naisen ja yhden heteroseksuaalisen miehen välistä avioliittoa parhaana kasvuympäristönä lapselle. Samalla Ryhänen kyseenalaistaa mies- ja naisparien soveltuvuutta vanhemmiksi. Osana lainsäädäntötyötä perheen sisäisen adoptio-oikeuden antamiseksi virallistetuille mies- ja naispareille Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna mietinnön ”Lapset ja rekisteröity parisuhde”. Mietintö sisältää lastenpsykiatri Tytti Solantaustan ansiokkaan katsauksen sateenkaariperheiden lapsiin kohdistuneesta tutkimuksesta.
Hanna Happosen kirjoituksessa Stimuluksessa 10/2003 sekoittuvat kritiikki Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen toimintaa kohtaan ja kielteinen kanta parisuhteensa virallistaneiden mies- ja naisparien oikeuteen adoptoidan lapsia lähipiiristään. Minä en ole oikea henkilö vastamaan SYL:n hallituksen puolesta, mutta näen kirjoituksessa sumeaa logiikkaa, johon en voi olla tarttumatta.