Ned (Mark Ruffalo) huolestuu, kiinnostuu ja ahdistuu sairaudesta joka leviää New Yorkin homomiesten keskuudessa 1981 kulovalkean tavoin. Hän tapaa lääkärin (”Emma”, Julia Roberts) joka hoitaa vuorotta homomiehiä tietämättä vielä itsekään mitä on vastassa. Valtion, liittovaltion ja kaupungin hidas, vastentahtoinen ja tahallisesti viivytetty tarttuminen ongelmaan saa Nedin raivoihinsa ja hän etsii käsiinsä toimittajan (”Felix”, Matt Bomer), jonka haluaa tekevän jutun asiasta. Juttua New York Timesiin ei synny, mutta Nedin ja Felixin välille syntyy suhde ja yhdessä Emman kanssa heidän ympärilleen syntyy AIDS-kriisiä homoyhteisössä vastaan taisteleva liike.
Yet another AIDS-movie. Aika on tosiaan kypsä tonkia 1980- ja -90-lukujen AIDS-kriisiä kriittisesti. ”How to survive a plague” ja ”Dallas Buyers Club” käsittelevät terveydenhuoltoviranomaisten ja järjestöjen toimintaa kriisissä. ”And the band played on” ja ”Les Temoins” aivan ensimmäistä vaiheetta jossa homoja kuolee kuin kärpäsiä eikä vielä edes tiedetä miksi. ”Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin” on tästä Pohjoismainen kuva. 1990-luvun homoleffat kuten ”Love! Valour! Compassion!” käsittelivät ilmiötä homomiesten kaveriporukoiden näkökulmasta. ”Angels in America” ja ”Zero Patience” toivat mukaan viihteellisempiä ja fantastisempia elementtejä. ”Philadelphia” oli osa aaltoa joka mursi tavan käsitellä homoseksuaalisuutta Hollywood-elokuvassa. Hiv ja AIDS ovat jonkinlaisessa osassa myös lukemattomissa muissa katsomissani homoleffoissa, esimerkiksi ”Le Fate Ignoranti”, ”Trip” ja ”Breaking the Surface”. Lähimmäksi samoja teemoja The Normal Heartin kanssa kuitenkin käsittelee ”Chocolate Babies”. Yhteistä näille kahdelle on myös raivo, jota päähenkilöt kokevat viranomaisia kohtaan. Siihen yhtäläisyydet sitten päättyvätkin, sillä leffat on tehty logaritmisella asteikolla mittattavalla erolla budjetissa.
The Normal Heart on aivan uunituore elokuva mutta perustuu Larry Kramerin samannimiseen näytelmään, joka on kirjoitettu jo 1985. Kramerin mukaan joidenkin käsikirjoituksen henkilöiden taustalla on todellinen henkilö. The Normal Heart ei kaunistele riitoja joita kriisiin reagoivissa homoliikkeissä käytiin. Tässä elokuvassa pääosassa on Gay Mens Health Crisis, Aids-pioneereissä se oli ActUp! Minuun elokuvassa teki suurimman vaikutuksen Mark Ruffalon rooli, johon hyvin voimakkaasti samastuin. Huomasin käyttäytyväni aivan samalla tavalla ja kokevani samanlaista turhautunutta raivoa kuin Ned Weeks.
Elokuvana The Normal Heart on hieman irtonaisista kohtauksista poukkoillen etenevä tarina. Se sivuaa huomattavan poliittisesti korrektilla tavalla Yhdysvaltojen liittovaltion, osavaltioiden ja kaupunkien kelvotonta reagointia AIDS-kriisiin, mutta antaa siitä huomattavasi silotellumman kuvan kuin järjestöistä ja aktiiveista. Minusta jopa Dallas Buyers Club nosti paremmin esille dilemmat kriisissä. Elokuva on suurta draamaa suurten roolisuoritusten kanssa. Mitä se kuitenkaan lopulta kertoo tai jättää viestiksi? Kouluarvosana 8.