Any day now (Travis Fine, 2012)

Marco (Isaac Leyva) on kehitysvammainen poika, joka elää huumehuora äitinsä kanssa 1970-luvun lopun Länsi-Hollywoodissa. Eräänä iltana äiti ei tulekaan kotiin mutta onneksi naapurin setä Rudy (Alan Cumming) ottaa pojan suojiinsa. Tietämättä mitä muutakaan tehdä Rudy ottaa yhteyttä edellisenä iltana shownsa jälkeen tapaamaansa mieheen, joka työskentelee syyttäjänvirastossa. Paul (Garret Dillahunt) neuvoo Rudyä ottamaan yhteyttä lastensuojeluun joka onkin jo paikalla kun Rudy palaa kotiin. Marco kuitenkin karkaa sijaishuoltoyksiköstä ja Rudy ja Paul löytävät hänet kadulta. Rudy päättää että hän haluaa pitää huolta Marcosta, mutta se on aikakauden Amerikassa lähes mahdotonta.

{youtube}7ghwGOuuNy0{/youtube}

Jatka lukemista ”Any day now (Travis Fine, 2012)”

Huuto (Howl, Rob Epstein – Jeffrey Friedman, 2010)

Huuto (Howl) kertoo samannimisestä runosta, sen kirjoittajasta, Allen Ginsbergistä, ja runon julkaisemista seuranneesta siveettömyysoikeudenkäynnistä Yhdysvalloissa 1957. Yritin alunperin katsoa elokuvaa tekstittämättömästä kopiosta, mutta se osoittautui minun englanninkielentaidollani mahdottomaksi. Ginsbergin runoa esitetään elokuvassa intohimoisesti ja sen mutkikkaiden kielikuvien seuraaminen oli minulle mahdotonta. YLE Teema kuitenkin esitti elokuva äskettäin. Suomenkielisten tekstitysten tukemana onnistui pysymään paremmin mukana, mutta luulenpa ettei minun kiinnostukseni ja kärsivällisyyteni riittäisi koko runoon perehtymiseen siinä määrin kuin se olisi tarpeen sen ymmärtämiseksi.

Jatka lukemista ”Huuto (Howl, Rob Epstein – Jeffrey Friedman, 2010)”

”8” – täysi kymppi!

Heräsin tänä aamuna 5.30 katsoakseni YouTubesta live-lähetyksenä näytelmän 8 ensiluennan Los Angelesissa. En todellakaan ole aamuihminen, mutta herätys sikamaisen aikaisin on täysin sen arvoinen! Ensi-iltataltio on nyt nähtävissä YouTubessa (katso huomautus artikkelin lopussa), mutta se ei ole hetkessä katsottu vaan tarvitsee kaksi tuntia ja rauhan keskittyä kuuntelemaan puhuttua englantia. 8 on Hollywoodin kirkkaimpien tähtien – ja melko tuntuvan joukon heitä – lukema ”Proposition 8”-oikeudenkäynnin loppulauselmien dramatisointi.

Jatka lukemista ””8” – täysi kymppi!”

Kuka Matthew Shepard?

Matthew Shepardin nimi ei ole suomalaisille tuttu, mutta sen pitäisi olla, joten tiivistetäänpä tarina tähän ensin tosi lyhyesti:
Matthew Shepard oli 21-vuotias, avoin, homoseksuaalinen yliopisto-opiskelija. Lokakuun 7. päivä 1998 hän oli yksin baarissa Laramiessa, joka on suurinpiirtein Savonlinnan tai Vihdin kokoinen pikku kaupunki Wyomingissa Yhdysvalloissa. Hän tarttui Aaron James McKinneyn ja Russell Arthur Hendersonin tarjoukseen ja lähti heidän kyydissään baarista kotiin. 18 tuntia myöhemmin pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ollut Aaron Kreifels luuli häntä ensin variksenpelättimeksi mutta soitti apua kun tajusi että aitaan sidottu hahmo on ihminen. Viisi päivää myöhemmin Matthew Shepard kuoli sairaalassa päävammoihin tulematta koskaan tajuihinsa. McKinneyn ja Hendersonin tunnustusten ja todistusaineiston perusteella vammat syntyivät kun miehet hakkasivat aitaan sidottua Matthewtä nyrkein ja pistoolilla. Yksityiskohtaisemman version tarinasta löydät Wikipediasta englanniksi.

Matthew Shepardin tapaus on yksi niitä harvalukuisia asioita, joista en pysty puhumaan objektiivisesti. Siinä yhdistyvät väkivalta, tyhmyys, kuolemantuomio ja välinpitämättömyys tavalla, joka saa pulssini nousemaan välittömästi ja mielentilani varsin herkäksi. Matthew oli minua kaksi vuotta nuorempi ja hänen kuolemansa sattui aikaan, jolloin jo seurasin maailman hlbt-tapahtumia netin välityksellä. Uutiset tapauksesta levisivät nopeasti hlbt-verkostojen kautta Suomeenkin ja järkyttivät myös suomalaista yhteisöä. Muistan jo tuolloin olleeni syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Nyt Israelin ampumistapaus sai minut tarttumaan jo pitkään aikaa vuoroaan odottaneeseen Matthew Shepard Storyyn ja The Laramie Projectiin. Kumpaakaan ei ole nähty Suomen televisiossa.

Jatka lukemista ”Kuka Matthew Shepard?”

Wilde (Brian Gilbert, 1997)

Brian Gilbertin elämänkerrallinen elokuva Wilde, vuodelta 1997, kuvaa yhden maailman historian tunnetuimmista sodomiaoikeudenkäynneistä ja siihen liittyvän tragedian. Oscar Wilde (Stephen Fry) kuvataan herkkänä, älykkäänä ja lahjakkaana. Lord Alfred ”Bosie” Douglas (Jude Law) on lähes täydellinen vastakohta tälle itsekeskeisenä, lapsellisena ja typeränä. Oscarin elämään kuuluneista henkilöistä vaimo Constance (Jennifer Ehle) jää huomaamattomaksi, mutta uskollisimpien ystävien Robbie Rossin (Michael Sheen) ja Ada ”Sphinx” Leversonin (Zoë Wanamaker) merkitys tulee huomatuksi. Hauskana pienenä yksityiskohtana Orlando Bloom tekee Wildessa mitättömän sivurooli rent-boyna.

Jatka lukemista ”Wilde (Brian Gilbert, 1997)”