Cal (Wayne Virgo) hakkaa Nessan (Alice Payne) dominoiman jengin mukana satunnaisia uhreja ja katselee salaa parasta kaveriaan, Jonnoa (Tom Bott). Omalla ajallaan hän etsii netistä anonyymejä miehiä panemaan itseään ja runkkaa myöhemmin kuvauttamilleen panoille. Jotain kuitenkin liikahtaa kun uhriksi valikoituu ranskalainen kesäkoululainen, ilmeinen neitihomo, ja Cal asettuu poikittain jengin tielle.
Shank on kurjasti käsikirjoitettu ja heikosti näytelty jengidraama. Sen pääosan esittäjästä tuli mieleeni Gaël Morelin À toute vitesse ja juonesta Broderskab. Moni asia elokuvassa ärsytti minua mutta nostan päällimmäiseksi päähenkilöt joiden typeryys sai minut pelkäämään että pääni räjähtää ja toivomaan että heille tapahtuu jotain todella ikävää. Shankin musiikki on myös todella huonoa. Huumeistakaan ei ole pula.
Calin lisäksi Jonnon seksuaalisuus näyttää perin häilyvältä mutta poikien kyky käsitellä sitä eroaa. Elokuvan aikana näyttää siltä että Scott kävisi terapiassa mutta sitä tarvitsisivat kipeimmin Nessa, Jonno ja Cal. Dayna puolestaan on ilmeisen vajaa kognitiivisesti.
Elokuvan teknisesti onnistuneimpia hetkiä on raiskatun ja pahoinpidellyn Calin kylvettäminen jossa Olivier ja Scott edustavat laupeudella entisen pahoinpitelijänsä syliin hoivaan ottavaa homoyhteisöä. Minut tuon symbolismin romanttisuus sai liki voimaan pahoin. Shankin epäuskottavuuden keskellä tuollainen kohtaus vain ärsytti lisää. Kouluarvosana 7.