”Kultakalalla on 3 sekunnin muisti. Rakastuneet ovat vähän samanlaisia – rakastuessaan unohtaan millainen tuska on edellisen rakkauden päättyminen.” Tätä toistetaan Goldfish memoryssä jatkuvasti ja kultakaloja vilahtelee maljoissa, suihkuverhoissa ja joitain hahmojakin voisi kutsu kultakaloiksi. Goldfish memory kertoo usein ihmisten elämien toisiaan sivuavasta jaksosta jossa suhteita päätetään ja aletaan. Toiset toistavat samoja virheitä kerrasta toiseen, toiset laajentavat horisonttiaan.
Straight-Jacket on hyvin hämmentävä elokuva. En oikein osaa päättää onko se muovinen ja huono vai pureva ja hyvä. Guy Stone (Mat Letscher) on menestyvä elokuvatähti 50-luvun Hollywoodissa. Hänen paheensa ovat miehet ja kärähtäessään hän lähtee mukaan tuottajansa ja agenttinsa juoneen pelastaa uransa avioitumalla studion sihteerin kanssa. Kulissiavioliittoon tuo ryppyjä käsikirjoittaja Rick Fosterin (Adam Greer) ilmestyminen kuvioihin. Juonessa hämmennetään paitsi 50-luvun Hollywoodin pakkoheteroseksuaalisuutta ja hurjaa kaappielämää, myös McCarthyn kommunistivainoja ja kommunismin ja homoseksuaalisuuden propaganda yhteyttä.
{youtube}-ZMdbSNM0pE{/youtube}
Kategoriat
Just one time (Lane Janger, 1998)
Just one time on fantasioita kutitteleva draama komedia, jossa Anthony (Lane Janger) ja Amy (Joelle Carter) ovat pian menossa naimisiin. Anthony tekee virheen ja vonkaa jälleen kerran Amyä kokeilemaan seksiä toisen naisen kanssa hänen katseltavakseen. Tällä kertaa Amyllä onkin kovat piipussa ja Anthony kävelee herkulliseen ansaan: hän vannoo tekevänsä saman Amylle. Ja Amy haluaa Anthony harrastavan seksiä miehen kanssa,
{youtube}y9621cccig0{/youtube}
Bedrooms and hallways on yksi niitä ”antavia” elokuvia, jotka kuvittavat lempifantasiasi ja antavat sille happy endingin. Leo (Kevin McKidd) on kolmekymppinen homomies, joka asuu totaalisen bunny boyn (”Darren” – Tom Hollander) kanssa. Fag haginä porukassa hengaa Angie (Julie Graham). Leoa ahdistaa ja hän päätyy työkaverinsa miesryhmään. Ryhmään kuuluu myös jumalainen Brendan (James Purefoy), johon Leo ihastuu – tosin tietämättä, että Brendan on tauolla suhteesta Leon lukioheilaan, Sallyyn (Jennifer Ehle). Kuulostaako mutkikkaalta? Tässä ei ole vielä puoletkaan jutusta.
Kategoriat
Irti sinusta (Aisling Walsh, 2000)
Irti sinusta (Forgive and forget) kertoo kaveruksista, joiden käsitykset suhteen laadusta eivät ihan kohtaa. David (Steve John Shepherd) rakastaa Theoa (John Simm). Theo syventää suhdettaan Hannahiin (Laura Fraser) ja David on mustasukkainen. Sabotoituaan Theon ja Hannahin suhteen David järjestää banaalin julkisen ulostulon ja rakkauden tunnustuksen yhdessä niistä järkyttävistä Dr. Phil -tyyppisistä ohjelmista (nimeltään Forgive and Forget).
Giorni on italialinen leffa hiv-positiivisesta miehestä, jonka turvallisen elämän pieni syrjähyppy rikkoo. Claudio (Thomas Trabacchi) rakastuu Andreaan (Riccardo Salerno) ja jättää Darion (Davide Bechini), laiminlyö hoitonsa ja sotkee elämänsä. Lopulta hän kiskoo itsensä takaisin yksinäiseen, säännölliseen ja turvalliseen elämään.
Kategoriat
Eating Out (Q. Allan Brocka, 2004)
Ensimmäisenä varoitukset:
1) Tällä nimellä IMDB:stä löytyy ainakin kolme leffaa. Itse löysin vinkin tähän elokuvaan vanhasta Z-lehdestä, enkä ole ollenkaan varma katsoinko oikean leffan!
2) Leffa on hysteerisen hauska ja eroottinen, älä katso sitä täydellä rakolla!
Minulla on yksi kysymys: Nimeä yksi suomalainen avoimesti homoseksuaali urheilija? Eikö tule mieleen? Johtuisikohan se siitä, että jänishousut pysyvät kaapissa? Älä yritä väittää minulle, että ei ole suomalaisia homourheilijoita, se ei mene läpi! Tämä kysymys nousi mieleeni katsoessani Breaking the surfacea. Tämä ajatus tekee elokuvasta hyvän.