Sibak kertoo filippiiniläisveljeksistä, jotka elättävät vanhempien, puolisoiden ja lasten muodostamaa perhettään esiintymällä ja tarjoamalla lihallisia iloja asiakkaille homoklubilla. Leffa muistuttaa monella tapaa tsekin poikahuorista kertovaa Mandragoraa, mutta kerrontaa on paljon vaikeampi seurata. Sibak ei samalla tavalla hiero poikahuorien arjen ikäviä piirteitä ikävimmillään katsojan naamaan kuin Mandragora, mutta ei siitäkään romantisoitua kuvaa hommasta saa. Sibak on hiukan venytetty, melkein kaksituntinen ja siksi jossain määrin pitkäveteinen. Löytämässäni versiossa leffasta oli huonotasoinen englanninkielinen tekstitys ja minulle jäi kuva, että ollenkaan tarpeeksi ei ollut käännetty tarinan täydelliseksi seuraamiseksi. Kouluarvosana 7.
Micki (Carol Monda) päätyy Yhdysvaltain rannikolle lomakaupunkiin hoitamaan sairasta Charlie enoaan (Dennis Fecteau) lomakauden kääntyessä talveksi. Hän iskee silmänsä Robertaan (Joy Kelly), kahvilan kokkiin, joka on palvelut myös ilmavoimissa. Kahvilan omistaja Shelley (Nancy Daly) on alusta alkaen varsin tyly Mickille ja näyttäkin siltä että karkotuksesta rannikolle tulee tylsyyskuolema. Hitaasti tylsyys kääntyy kuitenkin romanssiksi.
Robert (Daniel MacIvor) siivoaa ihmisten asuntoja ja haistelee ihmisiä etsien sitä oikeaa. Rona (Mary-Louise Parker) on Robertin bestis ja tekee mielikuvituksellisen näköisiä, mutta tylsän makuisia täytekakkuja. Ruth hieroo ihmisiä ja kokee epätoivoa ihmeelliseksi muuttuneen 16-vuotiaan tyttärensä Rachelin (Nadia Litz) edesottamusten vuoksi. Vakavin näistä on Ruthin asiakkaan Annan (Molly Parker) pienen tyttären hukkaaminen. Richard (Philippe Volter) on kuulonsa menettämässä oleva silmälääkäri. Näiden ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa ja yhteen vielä muutamien muiden aistiensa kautta elävien ihmisten elämien kanssa. Toinen näitä ihmisiä yhdistävä tekijä on kipu.
Miksi kuuluisin yhdistykseen?
Ylen itsenäisyyspäivän aikoihin julkaisemat tulokset suomalaisten arvoista saivat minut miettimään vanhaa dilemmaa yhdistykseen kuulumisen syistä. Nuo kysely tuloksethan osoittivat puolet suomalaisista ääliöiksi, joiden mielestä oikeus terveydenhuoltoon tai yksityisyydensuojaan on tärkeämpää kuin vaikkapa kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto tai uskonnon ja omantunnonvapaus. Samassa kyselyssä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus arvotettiin kaikkein alimmaksi. Yhdistysten arjessahan tämä näkyy siinä, että on aina vain vaikeampaa pitää jäsenmäärää yllä ja löytää aktiiveja tekemään yhtään mitään.
Andy (Michael Carbonaro), Nico (Jonah Blechman), Jarod (Jonathan Chase) ja Griff (Mitch Morris) ovat lukiokavereita ja kaikki homoja. Pojilla on ongelma: neitsyys. Ja siitähän on päästävä eroon, joten tehdään sopimus. Vauhdittimena sopimuksen toteuttamiselle on butch-lesbo Muffler (Ashlie Atkinson), joka on hankkiutunut ”ongelmastaan” eroon jo aiemmin.
90-luvun alussa nousi hetkeksi kaikkien huulille kaaosteoria ja sen yhteydessä ihmisten mieliin syöpyivät Mandelbrotin joukoa kuvaavat fraktaalikuviot, joiden ”zoomaaminen” tuotti aina vain lisää yksityiskohtia. Tuo kuva on hyvä vertauskuva sille moninaisuudelle, jonka yhteiskunnan muodostavat yksilöt saavat aikaan. Jokaisessa yksityiskohdassa on jotain samaa kuin muissa, mutta jokainen niistä on myös jollain tapaa ainutkertainen.
Terry Pratchett: Making Money
Terry Pratchett
Making Money
2007
Terry Pratchettin uusin ”Making Money” jatkaa ”Going Postal” -kirjassa ensiesiintymisensä tehneet Moist Von Lipwigin tarinaa. Ankh-Morporkin posti ja lennätin toimivat kuin rasvattu ja postimestarilla on tylsää. Kaupungin itsevaltiaalla on kuitenkin ajatuksia kaupungin surkeasti toimivien pankkien ja rahapajan jaloilleen saattamisesta ja hän tietää täsmälleen kuka pistetään tanssimaan kapealle nuoralle kuolemaa uhmaten.
George (Paul Rudd) ja Nina (Jennifer Aniston) tapaavat päivälliskutsuilla ja Nina paljastaa Georgelle epähuomiossa tämän poikaystävän suunnittelevan eroa. George päätyy Ninan kämppäkaveriksi ja Ninan erotessa Vincestä (John Pankow) sopimaan kasvattavansa Ninan lapsen tämän kanssa. Ninan siskopuoliperheineen ja Georgen exät pistävät kuitenkin kuviot hiukan sekaisin.
Seth (Jeremy Cooper) on yhdeksän vuotiaana Yhdysvaltain keskilännessä keskellä kummallisia ja hirvittäviä tapahtumia. Hänen maailmansa muodostavat pakkomielteinen äiti (Sheila Moore), omissa maailmoissaan elävä isä (Duncan Fraser), poissaoleva veli (Viggo Mortensen), surunsa keskellä elävä omituinen leskirouva (Lindsay Duncan) ja kaverit Kim (Evan Hall) ja Eben (Codie Lucas Wilbee). Seth löytää ystävänsä Ebenin kuolleena kaivosta ja hänen isänsä tappaa itsensä kun apulaisseriffi syyttää häntä murhasta. Sethin vilkas mielikuvitus antaa ympärillä tapahtuville asioille mielikuvituksellisia merkityksiä. Ja tämä on vasta alkusoittoa…
On taas se aika vuodesta kun yhteisön taloudesta vastaavat puskevat hikeä yrittäessän rakentaa ensi vuoden talousarviota. Se on todella epäkiitollinen tehtävä, josta voi parhaimmillaan odottaa toteamusta: ”sehän meni ihan hyvin”, puolentoista vuoden päästä. Hirvittävän usein yhdistyksen talousarvion laatiminen on kokonaan erotettu toimintasuunnitelman tekemisestä ja se on annettu yksin taloudenhoitajan tehtäväksi. Harvoin kummastakaan suunnitteluasiakirjasta (toimintasuunnitelma ja talousarvio) on keskusteltu hallituksessa ennen niiden laadintaa perusteiden määrittelemiseksi. Tämä johtaa usein siihen, että talousarvio kopioidaan hyvin vähäisin muutoksin edelliseltä vuodelta eikä se vastaa todellisuutta ollenkaan. Toisaalta yhdistyksen jäsenetkin osoittavat asiaan juuri niin paljon mielenkiintoa, että heillä ei todellisuudessa ole minkäänlaista kontrollia yhdistyksen rahan käyttöön.