Lapsuuden loppu (Philip Ridley, 1990)

Seth (Jeremy Cooper) on yhdeksän vuotiaana Yhdysvaltain keskilännessä keskellä kummallisia ja hirvittäviä tapahtumia. Hänen maailmansa muodostavat pakkomielteinen äiti (Sheila Moore), omissa maailmoissaan elävä isä (Duncan Fraser), poissaoleva veli (Viggo Mortensen), surunsa keskellä elävä omituinen leskirouva (Lindsay Duncan) ja kaverit Kim (Evan Hall) ja Eben (Codie Lucas Wilbee). Seth löytää ystävänsä Ebenin kuolleena kaivosta ja hänen isänsä tappaa itsensä kun apulaisseriffi syyttää häntä murhasta. Sethin vilkas mielikuvitus antaa ympärillä tapahtuville asioille mielikuvituksellisia merkityksiä. Ja tämä on vasta alkusoittoa…

Lapsuuden lopusta (The Reflecting Skin) ei löydy ainoatakaan täysijärkistä ihmistä. Keskellä ei mitään horisontista horisonttiin ulottuvat valtavat viljavainiot ja maiseman suuremman puolikkaan muodostava äärettömästä äärettömään ulottuva taivas toimii kulissina hullujen ja typerien ihmisten onnettomille elämille. Ränsistyvät puitteet, umpimieliset asenteet ja mielekkäiden virikkeiden puute ovatkin omiaan tekemään kenet tahansa hulluksi. Kaiken hänen ympärillään tapahtuvan keskellä Sethillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta kasvaa mielenterveytensä säilyttäneeksi aikuiseksi – kakara parka.

Sethissä on tosin jotain Manaajan Damieniä muistuttavaa pahuutta ja suurinosa elokuvan vanhemmista on uskonnollisen hullun (religious lunatic) arkkityyppejä. Seriffi Ticker (Robert Koons) puolestaan muistuttaa epätodellisuudessaan Twin Peaksin ilmestykissä esiintyviä tyyppejä. Reflecting Skin muistuttaa älyttömässä murhanhimossaan, sekavuudessaan ja äänekkäissä kohtauksissaan 1970- ja -80-luvun suomalaista elokuvaa ”parhaimmillaan”. Reflecting skin on surrealistinen ja absurdi elokuva. Kouluarvosana 7.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasesta.

{kunena_discuss:50}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *