Robert (Daniel MacIvor) siivoaa ihmisten asuntoja ja haistelee ihmisiä etsien sitä oikeaa. Rona (Mary-Louise Parker) on Robertin bestis ja tekee mielikuvituksellisen näköisiä, mutta tylsän makuisia täytekakkuja. Ruth hieroo ihmisiä ja kokee epätoivoa ihmeelliseksi muuttuneen 16-vuotiaan tyttärensä Rachelin (Nadia Litz) edesottamusten vuoksi. Vakavin näistä on Ruthin asiakkaan Annan (Molly Parker) pienen tyttären hukkaaminen. Richard (Philippe Volter) on kuulonsa menettämässä oleva silmälääkäri. Näiden ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa ja yhteen vielä muutamien muiden aistiensa kautta elävien ihmisten elämien kanssa. Toinen näitä ihmisiä yhdistävä tekijä on kipu.
Elokuvaa voisi luulla saksalaiseksi jos sitä katsoisi ilman ääntä. Kuvaustavassa ja väriköyhyydessä on jotain joka tuo ensimmäisenä mieleen saksalaisen tai ehkäpä ranskalaisen elokuvan. Viisi aistia (The Five Senses) on kuitenkin kanadalainen. Tästä ei jäänyt epäilystäkään kun elokuvan puolivälin jälkeen kieli vaihtui osittain ranskaksi ja leffan seuraaminen vaikeutuin näi aika tavalla.
Olisi ikävää kutsua Viittä aistia hlbt-leffaksi. Seksuaalisuuden ja sukupuolen valtavirran ulkopuolelle sijoittuvat ilmiöt ovat niin toissijaisia hienossa elokuvassa. Elokuva tarjoaa monenlaisia aistielämyksiä ja herättää monenlaisia tuntemuksia. Yllätyksiäkin on tarjolla koko liuta. Kouluarvosana 9.