Perheellinen Aaron Fleischman (Zohar Strauss) ottaa suojiinsa maalta Jerusalemiin paennutta rakastajaansa etsivän Ezrin (Ran Danker). Hän opettaa tälle lihakaupan tehtävät ja majoittaa tämän isältään perimänsä liikkeen yläkertaan. Yhdessä miehet osallistuvat Yeshiva-opetukseen ja Aaron kutsuu Ezrin kotiinsa aterialle. Aaron kokee heräämisen kun suhde Ezriin muuttuu intohimoisen seksuaaliseksi. Yhteisö ympärillä on kuitenkin täynnä kyttääjiä ja uskonnollisia lynkkauspartioita jotka pitävät ihmiset ortodoksijuutalaisuuden ikeessä.
Avainsana: uskonto
Kirjoitus julkaistiin Savon sanomissa 5.4. otsikolla Väärin perusteltu. Tätä kirjoitustani huomattavasti purevampi vastine Oskari Sihvoselta ilmestyi Savon sanomissa 5.4. mutta se poistettiin verkosta aamupäivän aikana.
Pentti Malin kirjoitus Savon sanomissa 3.4. on hirvittävä kokoelma virheitä, joista muutamia yritän tässä oikaista.
Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus. Yksilön vapaus solmia parisuhde ja tulla tunnustetuksi osana sellaista kuuluu hyvin selkeästi yhdenvertaisuuden piiriin. Yhdenvertaisuus asettaa rajat vapaudelleemme: minun vapauteni raja on sinun vapautesi, en voi omia vapauksiani harjoittamalla rajoittaa sinun vapauttasi. Demokraattiset ja uskonnolliset perusoikeudet ovat yhdenvertaisuuden sovellutuksia ja siten alisteisia sille.
Uskonto on konfliktien ja ihmisoikeusloukkauksien aiheuttajana kärkipäätä. Tämä johtuu pitkälti sitä, että jokainen uskonto sisältää ajatuksen, että on se ainoa oikea ja toisinajattelijat on ohjattava oikealle tielle. Vihreät kannattavat yhdenvertaisuutta ja järkiperäisyyttä ja näkevät näiden olevan rauhan ja vapauden ehtoja, joten uskontovastaisuudelle on aatteessa hyvät perusteet.
Raamatulle ei kuulu erityissuojaa
Sopivan häveliäästi nimimerkin takaa kirjoittava ”Uskon veli” haluaa ylläpitää harhaa kristillisestä Suomesta. Toisin kuin Uskon veli ajattelee, Suomi ei kuitenkaan ole kristillinen vaan uskonnoton valtio. Meillä on historiallisista syistä perustuslaissa määritelty etuoikeusasema luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla. Lisäksi rikoslaistamme löytyy kaksi uskoa suojaavaa pykälää. Historia tai koko eivät kuitenkaan ole kelvollisia perusteluita eriarvoistaa uskonnollisia yhteisöjä keskenään tai muista aatteellisista tai poliittisista yhteisöistä. Jokainen niistä pitää itseään ainoana oikeana. Jotta voimme ylläpitää kestävää yhteiskuntarauhaa meidän pitää kohdalla kaikkia yhdenvertaisesti. Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema pitää purkaa ja tiputtaa ne saman säätelyn piiriin kuin muutkin uskonnolliset yhteisöt.
Pienen Kromerin kylän lähellä kiertelee nuori susipari, Gabriel (James Layton) ja Seth (Lee Williams). Pojat ovat ihastuneita toisiinsa mutta Seth vasta opettelee elämää vihattuna sutena. Samaan aikaan Fanny (Rita Davies) ja Doreen (Margaret Towner) tekevät selvää emännästään myrkyttämällä ja lavastavat sudet syyllisiksi. Kylän pappi (Kevin Moore) yllyttää kyläläiset raivoisaan susijahtiin parhaassa lynkkausjengin perinteessä ja elämä muuttuu vielä hauraammaksi Gabrielille ja Sethille.
1930-luvun englantilainen sisäoppilaitos ajautuu kriisiin kun kaksi sen oppilasta jää kiinni keskenään runkkaamisesta ja toinen hirttäytyy häpeissään vähän myöhemmin. Tapaus on jäävuoren huippu koulussa, jossa tosihomot ovat harvassa, mutta pojat puuhaavat keskenään niin etteivät tiedä naisista mitään. Yksi itseään homona pitävä on Guy Bennett (Rupert Everett) joka on toivottoman rakastunut toisen talon James Harcourtiin (Cary Elwes). Miesten suhde on pidettävä salassa eikä Bennett avoimena homona löydä muita ystäviä kuin avoimesti kommunistisen Tommy Juddin (Colin Firth). Koulun sisäinen politiikka on nostamassa talon oppilaiden valvojaksi Fowlerin (Tristan Oliver), jota voi pitää vain elokuvan sanoin ”absoluuttisen vastenmielisenä” uskovaisena fasistina. Seuraavassa valtataistelussa homoseksuaalisuus on lyömäase ja traumat johtavat elinikäisiin seurauksiin.
Sordid Lives (Del Shores, 2000)
Peggy Williamson on kuollut. Lopun aikoina hän aiheutti pahennusta teksasilaisessa pikku kaupungissa estottomalla käytöksellään ja kuoli lopulta kompastuttuaan yöllä pimeässä motellihuoneessa ukkomiehen lattialle jättämiin puujalkoihin ja lyötyään päänsä. Vainajan sisar, tyttäret, poika, tyttären poika ja ystävät surevat Peggyä ja selvittelevät olosuhteiden vuoksi paljastunutta syrjähyppyä. Keskeisissä osissa ovat homo tyttären poika (Kirk Geiger) joka on karistanut kaupungin tomut jaloistaan ja poika (Leslie Jordan), joka on nuorena suljettu mielisairaalaan koska hän on homo ja pukeutuu naisten vaatteisiin.
Yacoubian on 1930-luvulla rakennettu ylhäisötalo Kairossa. Kuusikymmentä vuotta rakentamisensa jälkeen sen katolla elää kuitenkin toinen maailma. Mennen loiston pasha riitelee sisarensa kanssa ja murehtii menneitä elämänvalintojaan virheiksi. Uuden loiston nousukkaalla on murheita sekä vaimonsa että bisneksensä kanssa ja jalkaa pitäisi työntää vielä politiikkaankin. Katolla yritetään raapia elanto kokoon lääppivien miesten alaisena ja ”vain” talonmiehen poikana.
Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt teki kesäkuussa 2006 erinomaisen päätöksen , jolla hän tulkitsi seurakuntien tavan jakaa lehtensä jokaiseen talouteen laittomaksi ja negatiivista uskonvapautta rikkovaksi. Päätös herätti paljon keskustelua, johon itsekin osallistuin mediassa. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi asiakseen puuttua ratkaisuun käsitellessään oikeusasiamiehen vuosikertomusta. Jos nyt sitten haluaisin varmistaa jakokiellon asettamalla sen postilaatikkooni uppiniskaisten jakelijoiden varalta, miten sen tekisin?
Latter Days (C. Jay Cox 2004)
{youtube}4M77ATX4IXE{/youtube}