Tämän puheenvuoron kirvoitti aamun uutinen hopeaveden määrittelemisestä lääkkeeksi sen markkinoinnin suitsimiseksi. Fimea on THL:n tapaan tarttunut nanopartikkeleita hopeaa sisältävien vesiliuosten käyttöön suun kautta. Professori Kirsi Vähäkangas on todennut käytännöstä tyylikkäästi: ”Kun sanon, että hopea on myrkyllistä, se ei ole mielipide. Puhun sen tiedon varassa, mitä olen 40-vuotisen urani aikana kerännyt.” Kysymys on aivan ilmiselvästi huuhaasta ja vieläpä vaarallisesta sellaisesta. Ei ole epäilystäkään etteikö hopeaveden oraalinen käyttö lapselle olisi kiireellisen huostaanoton peruste. Itsensä jokainen saa halutessaan myrkyttää mutta valheellisin väittein sillä rahaa tekeviä voi perustellusti syyttää petoksesta ja pahoinpitelystä. Valitettavasti meillä ei ole puoskarilakia joka tarjoasi ratkaisun tällaisiin ongelmiin. Fimean päätös käynnistää hopeaveden lääkkeeksi luokittelu on nimittäin huono juttu. Se rapauttaa uskoa Fimean toimintaan toissijaisten tarpeiden täyttämiseksi.
Avainsana: puoskarointi
Augusten (Joseph Cross) on hyvin läheinen äitinsä Deidren (Annette Bening) kanssa. Isänsä (Alec Baldwin) kanssa hänen välinsä ovat etäiset ja katkeavat kokonaan vanhempien erotessa. Deidre on hyvin epätasapainoinen, huono ja turhautunut runoilija ja ajautuu puoskaripsykiatrin hoitoon. Tohtori Finch (Brian Cox) kuppaa kaikki potilaidensa rahat ja adoptoi heidän lapsensa. Tuloksena on talous jota ei erota hullujen huoneesta ja tähän talouteen Augustenkin päätyy.
Kategoriat
Yhdenvertaisuutta, ei suvaitsemista
Erkki Lahtisen (kd) kirjoituksen (Savon sanomat 7.4.2011) suvaitsevaisuuden piiriin mahtuu erilaisia mielipiteitä vihapuheeseen asti. Minä pidän Lahtisen suvaitsevaisuutta tuloksena yhdenvertaisuuden rampauttamisesta kristillisillä arvoilla. Suvaitseminen on sietämisen vähimmäistaso – ristiriidan välttelyä pakon edessä, kuten naapurien tai työkaverien kanssa saattaa joutua tekemään.
Kategoriat
Puoskarilaki NYT!
Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.
Kategoriat
Sordid Lives (Del Shores, 2000)
Peggy Williamson on kuollut. Lopun aikoina hän aiheutti pahennusta teksasilaisessa pikku kaupungissa estottomalla käytöksellään ja kuoli lopulta kompastuttuaan yöllä pimeässä motellihuoneessa ukkomiehen lattialle jättämiin puujalkoihin ja lyötyään päänsä. Vainajan sisar, tyttäret, poika, tyttären poika ja ystävät surevat Peggyä ja selvittelevät olosuhteiden vuoksi paljastunutta syrjähyppyä. Keskeisissä osissa ovat homo tyttären poika (Kirk Geiger) joka on karistanut kaupungin tomut jaloistaan ja poika (Leslie Jordan), joka on nuorena suljettu mielisairaalaan koska hän on homo ja pukeutuu naisten vaatteisiin.
Kyle (Jim Verraros), Gwen (Emily Brooke Hands) ja Tiffani (Rebekah Kochan) tuskailevat edelleen miehen puutetta ja juonivat heteroiden pään menoksi, kuten ensimmäisessäkin osassa. Kyle ja Gwen päätyvät leffan aluksi jälleen sinkuiksi ja Tiffani päättää lopettaa lutkailun. Kuvioihin astelee taidekurssilla mallina poseeraava Troy (Marco Dapper) ja taas on kaikki sekaisin.