Andy (Michael Carbonaro), Nico (Jonah Blechman), Jarod (Jonathan Chase) ja Griff (Mitch Morris) ovat lukiokavereita ja kaikki homoja. Pojilla on ongelma: neitsyys. Ja siitähän on päästävä eroon, joten tehdään sopimus. Vauhdittimena sopimuksen toteuttamiselle on butch-lesbo Muffler (Ashlie Atkinson), joka on hankkiutunut ”ongelmastaan” eroon jo aiemmin.
Avainsana: homot
90-luvun alussa nousi hetkeksi kaikkien huulille kaaosteoria ja sen yhteydessä ihmisten mieliin syöpyivät Mandelbrotin joukoa kuvaavat fraktaalikuviot, joiden ”zoomaaminen” tuotti aina vain lisää yksityiskohtia. Tuo kuva on hyvä vertauskuva sille moninaisuudelle, jonka yhteiskunnan muodostavat yksilöt saavat aikaan. Jokaisessa yksityiskohdassa on jotain samaa kuin muissa, mutta jokainen niistä on myös jollain tapaa ainutkertainen.
Vuosia sitten kesätyöpaikan kahvipöydässä käytiin keskustelua seuranhakemisesta lehti-ilmoituksella. Keskustelun herätti sanomalehtien yleistyvä tapa kieltäytyä julkaisemasta seuranhakuilmoituksia. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että vain surkimukset hakevat seuraa lehti-ilmoituksella. Yllätyksekseni tätä seurasi toisen työkaverini edellisestä kiukustunut puheenvuoro, jossa hän kertoi Suomen ladun lehden täyttyvän näiden päätösten seurauksena seuranhakuilmoituksista. Hän puhui siitä kuinka monet lehden lukijat eivät koe baarikulttuuria ollenkaan omakseen ja siksi hakevat seuraa mieluummin lehden kautta. Tuo keskustelu sai minut ajattelemaan asiaa.
Vilkaisu kansainväliseen uutisvirtaan asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat Suomessa mittasuhteisiin. Jo lähimpiä naapureitamme tarkasteltaessa, syntyy selvä kontrasti maiden välille. Ruotsin kirkko suunnittelee vihkikaavaa mies- ja naispareille ja adoptiolainsäädäntö on useimmissa Pohjoismaissa edistyneempää kuin Suomessa. Baltian maista Viro lienee edistynein ja Tallinnan Pride-tapahtumaa onkin juhlittu jo lientyvässä ilmapiirissä. Moskovan Priden järjestäjät ovat sensijaan viranomaisten hampaissa ja Venäjän ortodoksinen kirkko yrittää ajaa kouluihin kieltoa homoseksuaalisuuden positiivisesta esittämisestä.
Olen kesän ajan seurannut muutamia kansainvälisiä uutispalveluita, jotka keskittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan uutistarjontaan. Uutiset ovat olleet viime aikoina todella masentavia ja nostattaneet minussa pyhää vihaa ja raivoa.
Viikko sitten (7.8.) uutisoitiin kuinka Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa koulutuslautakunta oli päättänyt sallia uskonnollisen äärioikeiston levittää kouluissa tietoa homoseksuaalien eheytymisterapiaa koskien. Tarpeetonta sanoa, että kyseessä on tuhoisa puoskarointi, jota koskeva lääketieteellinen tutkimus osoittaa selvästi toiminnan olevan haitallista.
Päivää myöhemmin (8.8.) uutisiin nousi Venäjän ortodoksikirkon kannanotto, jonka mukaan ainoastaan onnettomien homoseksuaalien esittäminen koulujen opetusmateriaalissa pelastaa maan. Ortodoksikirkkohan on Venäjällä valtion kirkko ja sillä on siksi valtava painoarvo maassa.
Kaksi päivää tämän jälkeen (10.8.) uutinen Nigeriasta kertoo 18 miehen odottavan todennäköisesti kuoleman tuomiota islamilaisen lain mukaan, koska he olivat viranomaisten mukaan ”osallistuneet homohäihin naisiksi pukeutuneina”. Uutisen mukaan tällaiset perättömät syytökset ovat hyvin yleisiä Nigeriassa, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan tai 14 vuoden vankeustuomioon.
Eilen (12.8.) italialainen Trevison kaupungin apulaispormestari julisti järjestävänsä ”etnisen puhdistuksen” siivotakseen ”valloilleen päässeet” homokruisailijat kaupungista. Apulaispormestarin mukaan ”kaupungissa ei ole sijaa hinteille, menköön johonkin missä heitä siedetään”.
Tänään (13.8.) uutinen australiasta kertoo, että sikäläinen pääministeri aikoo toistaa edellisten vaalien alla tekemänsä tempauksen. Kolme vuotta sitten pääministeri kalasteli vaaleissa ääniä puolueelleen ajamalla juuri niiden alla läpi avioliiton vain vastakkaista sukupuolta oleville rajoittavan lain. Nyt tähtäimessä ovat sateenkaariperheet ja pääministeri aikoo tehdä adoptio ulkomailta mahdottomiksi homo- ja lesbopareille.
Ismo Vornasen kommenttipuheenvuoro edelliseen kolumniini Viikkosavossa (11.4.) Kuopion kaupunkilehdessä 25.4. huokuu heteroseksismiä ja homofobiaa. Vornasella näyttää olevan jokin yleisempikin asenneongelma vähemmistöjä kohtaan, koska hän esittää näiden näkyvyyttä mediassa rajoitettavaksi.
Robet Aldrich (toim.)
Rakkaus samaan sukupuoleen
Homoseksuaalisuuden historia
Kiina 2006
Multikustannus
384 sivua, 253 kuvaa, n. 45 €
Erinomainen perusteos homoseksuaalisuudesta kiinnostuneelle. Antaa erittäin tasapainoisen ja kattavan kuvan seksuaalisuuden moninaisuudesta. Kirja on kirjoitettu historiallisesta näkökulmasta useita kulttuuripiirejä tarkastellen. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI KAIKILLE!
Kategoriat
Hanna Happoselle demokratiasta
Hanna Happosen kirjoituksessa Stimuluksessa 10/2003 sekoittuvat kritiikki Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen toimintaa kohtaan ja kielteinen kanta parisuhteensa virallistaneiden mies- ja naisparien oikeuteen adoptoidan lapsia lähipiiristään. Minä en ole oikea henkilö vastamaan SYL:n hallituksen puolesta, mutta näen kirjoituksessa sumeaa logiikkaa, johon en voi olla tarttumatta.