Crowter (Samuel Anderson), Timms (James Corden), Lockwood (Andrew Knott), Rudge (Russell Tovey), Scripps (Jamie Parker), Dakin (Dominic Cooper), Posner (Samuel Barnett) ja Akhtar (Sacha Dhawan) ovat joukko historiallisen hyvät arvosanat ylioppilastutkinnossa saaneita poikia, jotka palaavat kunnian himoisen rehtorinsa (Clive Merrison) kehotuksesta vuodeksi kouluun hankkimaan tiedot Oxfordiin tai Cambridgeen sisään pääsemiseksi. Poikia treenaavat Hector (Richard Griffiths) ja Mrs Lintott (Frances de la Tour) koulun vakiokalustosta sekä rehtorin rekrytoima uusi häikäisevä tähtiopettaja Irwin (Stephen Campbell Moore). Boheemi ja armoton opetus hormooneja tihkuvalle kollilaumalle ei ole helppoa. Hectorilla ja pojilla on myös salaisuus jos liikenteenohjaaja pääsee valitettavasti selville ja tuhon tie alkaa.
Avainsana: elokuva
Jean-Pierre Muller (Jean-Claude Brialy) herää kuubalaisen rakastajansa, Armandon (Antonio Interlandi) vierestä huomattavan tyytyväisenä vaikka herätyskello on tehnyt lakon ja hän on myöhässä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että oikeus on langettanut hänelle 17-vuotiaan Antoinen (Julien Bravo) huoltajuuden kun vapaaehtoisia ei löydy. Pojan ilmestyminen kuvioihin pistää Jean-Pierren elämän sekaisin ja hätiin kutsutaan Alice (Sabine Haudepin), jonka kanssa Jean-Pierre solmi mukavuusavioliiton vuosia sitten. Tarvitaan kulissi oikeutta ja sosiaaliviranomaisia varten jotta hakemus huoltajuuden kumoamiseksi menisi läpi, sillä professori Muller on aivan liian kiireinen uuden tehtävänsä kanssa ehtiäkseen huolehtia vastentahtoisesta teinistä.
Patrik 1,5 (Ella Lemhagen, 2008)
Göran (Gustaf Skarsgård) ja Sven (Torkel Petersson) muuttavat lähiöön odottaessaan onnea adoptiolapsen muodossa saapuvaksi. Naapurusto vaikuttaa hivenen umpimieliseltä, mutta mitäs siitä kun nyt voi keskittyä huoneen laittamiseen ja myöhemmin on kädet täynnä työtä kun Patrik 1,5 saapuu. Mutta kun se päivä koittaa, ovella onkin Patrik 15 (Thomas Ljungman), jolle homomiesten pojaksi asettuminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin Patrikin ikä miehille. Kaikki näyttääkin lähtevän menemään päin persettä…
Wilde (Brian Gilbert, 1997)
Brian Gilbertin elämänkerrallinen elokuva Wilde, vuodelta 1997, kuvaa yhden maailman historian tunnetuimmista sodomiaoikeudenkäynneistä ja siihen liittyvän tragedian. Oscar Wilde (Stephen Fry) kuvataan herkkänä, älykkäänä ja lahjakkaana. Lord Alfred ”Bosie” Douglas (Jude Law) on lähes täydellinen vastakohta tälle itsekeskeisenä, lapsellisena ja typeränä. Oscarin elämään kuuluneista henkilöistä vaimo Constance (Jennifer Ehle) jää huomaamattomaksi, mutta uskollisimpien ystävien Robbie Rossin (Michael Sheen) ja Ada ”Sphinx” Leversonin (Zoë Wanamaker) merkitys tulee huomatuksi. Hauskana pienenä yksityiskohtana Orlando Bloom tekee Wildessa mitättömän sivurooli rent-boyna.
Madridissa kaksikymmentä homo- ja lesboparia valmistautuu maan ensimmäiseen mies- ja naisparien vihkitoimitukseen. Hugo (Gustavo Salmerón) ja Narciso (Paco León), Miguel (Unax Ugalde) ja Óscar (Daniel Hendler) sekä Jonás (Hugo Silva) ja Rafa (Raúl Jiménez) todistavat häiden alla valmistautumisen tekevän vanhemmista paitsi hulluja myös vaarallisia. Erityisesti äidit kunnostautuvat poikien elämän sekoittamisessa. Reinas, englanninkieliseltä nimeltään Queens, kertookin oikeastaan enemmän äideistä kuin pojista.
No regret (Hee-il Leesong, 2006)
Su-min (Young-hoon Lee) on orpokodin kasvatti, joka lähtee orpokodista ja tulee Souliin paremman elämän toivossa. Hän tekee keikkahommia autojen kotiutuspalvelulle ja kieltäytyy asiakkaan houkuttelevasta yöseuraksi jäänti pyynnöstä. Su-min saa tarpeekseen myös työstä tehtaassa ja irtisanoutuu protestiksi muiden irtisanomisille. Lähtiessään hän törmää toimitusjohtajan poikaan, joka on tuo aiempi asiakas. Haistatettuaan tällä pitkät Su-min hakeutuu bordelliin töihin ja kerää rahaa. Jae-min (Nam-gil Kim) ei kuitenkaan anna periksi vaan etsii Su-minin ja roikkuu tämän kintereillä kunnes Su-min antautuu tälle. Vuosisadan rakkaustarinan kääntää kuitenkin tuhon tielle Jae-min suku äiti ohjaksissa.
Marieta (Mónica Cervera) on narkoleptinen pre-op miehestä naiseksi (M to F) transsukupuolinen. Hänen kämppäkaverinsa Tómas (Miguel O’Dogherty) on kääpiökasvuinen elämäntaiteilija, jonka bisneksillä on tapana mennä mönkään pääasiassa suunnittelijan tyhmyyden vuoksi. Hyväntahtoinen Marieta yrittää säästää rahaa sukupuolenkorjausleikkausta varten, mutta hänen anteliaisuutensa ja narkolepsiansa kampittavat projektia pahasti. Kun kuvioihin ilmestyy ritarillinen ja jumalaisen komea vihannestorin varastomies Raul (Pablo Puyol), ”jolla on peppu kuin persikka”, Marietan unelmat järkkyvät.
Justin (Irwin Ossa) kiukuttelee joutuessaan jakamaan huoneensa Chicagosta käymään tulevan serkkunsa Angelin (John Bryant Davila) kanssa. Serkukset hengaavat baarissa ja Justin huomaa olevansa mustasukkainen Angelin iskemälle tytölle. Sitten hän ajautuu sänkyyn donjuanin kanssa ja tajuaa olevansa homo. Donjuanin poikaystävä, Carlos, on kuitenkin varsin labiilia sorttia ja kostaa pettämisen tappamalla pettäjän.
Kyle (Jim Verraros), Gwen (Emily Brooke Hands) ja Tiffani (Rebekah Kochan) tuskailevat edelleen miehen puutetta ja juonivat heteroiden pään menoksi, kuten ensimmäisessäkin osassa. Kyle ja Gwen päätyvät leffan aluksi jälleen sinkuiksi ja Tiffani päättää lopettaa lutkailun. Kuvioihin astelee taidekurssilla mallina poseeraava Troy (Marco Dapper) ja taas on kaikki sekaisin.
Tobi (Robert Stadlober) ja Achim (Kostja Ullmann) ovat parhaita kavereita ja soutavat samassa joukkueessa. Tobi on ihastunut Achimiin, joka pyrkii Sandran (Miriam Morgenstern) housuihin. Sandran paras kaveri Anke (Alicja Bachleda-Curus) taas on ihastunut Tobiin. Tobilla on vaikeuksia hyväksyä itsensä ja kertoa tunteistaan, joten seuraa kokonainen soutuleiri säätämistä ja teini-ihmissuhdedraamoja, joita Queerstroke-joukkueen pojat vielä säätävät parhaansa mukaan.