Scot (Noah Bernett) tipahtaa Samin (Ben Shenkman) ja Ericin (Tom Cavanagh) syliin kun hänen äitinsä kuolee eikä Samin hulttioveljeä tavoiteta Brasiliasta. Ericin kaappiin tämä ei sovi: eihän ex-jääkiekkotähti ja urheilutoimittaja voi elää toisen miehen kanssa eivätkä lapset ole koskaan sopineet Ericin elämään. Scot osoittautuu vieläpä melkoiseksi pakkaukseksi alakouluikäisten joukossa ja Ericin on tultava sinuiksi homoutensa ja isyyden kanssa.
Tekijä: Tero Kankaanperä
Perheen piirissä (Ken Olin, 1992)
Carterien perheeseen nainut Tom (David Byron) pääsee vihkimään Allisonia (Lori Loughlin) perheen pimeisiin salaisuuksiin kun Matt (William McNamara) tuo tämän vanhemmilleen näytille. Perheenpää, kapteeni, ravintoloitsija Phil Carter (James Sikking) on tukahduttanut jo aikuistuneet lapset odotuksiinsa. Vaimonsa Lisa (Bibi Besch) on vielä miestäänkin parempi tukahduttamisessa ja perheen ulkokuoren varjelemisessa. Karen (Jayne Brook) häpeää miestään Tomia ja pelkää kuollakseen raskaaksi tulemista koska se ei isän näkemyksen mukaan olisi järkevää Tomin ja Karenin tuloilla. Tim (Jim Carrey) piilottelee isänsä lahjuksia ravintolan kirjanpidossa ja ryyppää. Perheen kultapoju Matt on hylännyt lukiokaverinsa ja rakastettunsa Kylen (Bennett Cale) ja mieluummin kuin tullut ulos vanhemmilleen. Oh what fun this weekends gonna be!
Chance Marquisin (Tad Hilgenbrinck) ongelmat lukiossa alkavat hänen nimestään ja kasvavat siitä kukoistukseen pikkuvanhuuden, vanhahtavan puhetavan, wildelaisen vittuilun ja homouden kautta. Kavereinaan hänellä on tietenkin muita kummajaisia, valokuvaukselle elävä Hank (Pieter van Nieuwenhuyze) ja pahasuinen Twyla (Aldevina Da Silva). Ensimmäisestä päivästä uudessa koulussa alkaen Chance on koulun orangin silmätikkuna ja iskee puolestaan silmänsä Leviin (Brett Chukerman). Twylan orkestroima keikka homoklubin drag-iltaan avaa kuitenkin vielä uusia polkuja niin onnelle kuin epäonnellekin.
{youtube}KTg88SGECwE{/youtube}
Plan B (Marco Berger, 2009)
Brunon (Manuel Vignau) suunnitelma B on uida hänet jättäneen tyttöystävän ja tämän uuden poikaystävän, Pablon (Lucas Ferraro) väliin. Brunolle ei sovi että hänestä tulee ajoittainen rattopoika uuden poikaystävän rinnalle ja vaikka suunnitelma ei ole selkeä hän alkaa sitä toteuttaa. Brunosta ja Pablosta tuleekin kaverit, mutta ennen kuin Bruno keksii miten erottaa uusi pari toisistaan, hän huomaa suunnitelmaan livahtaneen pienen odottamattoman tekijän.
{vimeo}23370308{/vimeo}
Pienellä newyorkilaisnäyttämöllä tehdään suurta homomusikaalia jonka pääosissa ovat Paul (Daniel Robinson) ja Eddie (Joey Dudding). Näytelmä kertoo suloisen rienaavan tarinan siitä miten jumala loi Adamin ja Steven ja kuinka Evaa, syrjäänheitettyä prototyyppiä, vitutti ja hän kirjoitti Breeders Informational Book of Life Examplesin joka pilasi homojen aseman maailmanhistoriassa. Musikaalin näyttelijöillä on kullakin omat murheensa backstagella.
{youtube}dBjMXfAn5gU{/youtube}
The War Boys (Ron Daniels, 2009)
Greg (Victor Rasuk), George (Brian J. Smith) ja David (Benjamin Walker) ovat the War Boys – kaveriporukka joka syntyi kun kaksi kaveria rikkoi Gregin yksinäisyyden koulussa. Pojat vahtivat rajaa ja ajavat laittomia maahanpyrkijöitä takaisin Meksikon puolelle. Kaveriporukassa on kuitenkin rajoja myös piilossa ja täysi-ikäistyminen on piirtänyt niitä uudelleen. Myös Davidin ja hänen isänsä välille.
{vimeo}5734393{/vimeo}
Dokumenttielokuvassa Paragraph 175 Klaus Müller haastattelee viimeisiä elossa olevia keskitysleireiltä hengissä selvinneitä homomiehiä. Dokumenttia kuvattaessa heitä oli tiettävästi elossa ilmeisesti kymmenen, tänä päivänä ei yhtään: Karl Gorath kuoli 2003, Pierre Seel 2005, Albrecht Becker 2002, Heinz Dörmer 2001, lesbojen kokemuksille äänen antanut Annette Eick 2010 ja viimeisenä Gad Beck kesällä 2012.
Vanhojen herrojen kertomukset ajasta ennen natsien valtaan nousua ja sen jälkeen ovat koskettavaa kuunneltavaa. On sydäntä riipivää katsella miten 80-90-vuotiaat miehet murtuvat ja liikuttuvat kyyneliin vielä yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen. Useimmat eivät haluaisi enää puhua asiasta ja ovat vaienneet tapahtuneesta 30-40 vuotta elämästään. Trauma on vailla vertaa enkä voi olla ajattelematta, että kuolema on ollut pitkän elämän sen kanssa eläneille myös armollinen.
Olin toki kuullut CiviCRM:stä aiemmin, mutta en ollut koskaan sitä kokeillut. Reilu vuosi sitten siihen viitattiin keskustelussa erään suurehkon liiton jäsenyhdistysten jäsenrekisterien ylläpidon työkaluista. Tänä keväänä tartuin siihen jouduttuani vastakkain hoitamattoman yhdistyksen jäsenrekisterin kanssa. Nyt kuukauden päivät sen kanssa töitä tehtyäni olen kertakaikkiaan ihastunut: CiviCRM on loistava työkalu keskisuurille ja suurille yhdistyksille ja liitoille.
Kivun kauneus – kinkyn käsikirja
Tary Höykinpuron jo 2006 toimittama Kivun kauneus on maannut vuosia ensin hyllyssäni ja sittemmin ”ei takaisin hyllyyn ennen kuin luettu” -pinossa lattialla sänkyni vieressä. Sen lukeminen kesti kuukausia mutta muodostui lyhyistä intensiivisen ahmimisen jaksoista ja pitkistä tauoista niiden välillä.
Tunnit (Stephen Daldry, 2002)
Virginia Woolfilla (Nicole Kidman), Laura Brownilla (Julianne Moore) ja Clarissa Vaughnilla (Meryl Streep) viiraa kaikilla. He vaappuvat masennuksen ja itsetuhon kuilun partaalla ja ihmiset heidän ympärillään tulevat kaltoin kohdelluiksi tästä johtuen. Woolfin Mrs Dalloway kietoo tarinat toisiinsa. Virginia itse kirjoittaa romaani, Laura lukee sitä ja Clarissa järjestelee kutsuja Lauran pojalle.