Afrikan hlbtiq-henkilöiden ihmisoikeustilanteen rapautuminen on jäänyt julkisen keskustelun paitsioon vaikka esimerkiksi YLE on uutisoinut sitä usein. Afrikan maista vain yksi, Etelä-Afrikka, on pysynyt sivistyneen maailman vauhdissa ihmisoikeuksien edistämisessä ja peittoaa tällä hetkellä Suomenkin. Etelä-Afrikka hyväksyi yhdenvertaisen avioliiton 2006 ja antoi adoptio-oikeuden mies- ja naispareille jo neljä vuotta aiemmin. Muutoin Afrikan vajaasta 60 valtiosta 37:ssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on lainsuojaton ja käytännössä he ovat vainon kohteena.
Kategoria: HLBTIQ
Päiväkirjassani lukee 28. helmikuuta 1989 kohdalla: ”Tunnen olevani homo.” Tuo lienee ensimmäinen kerta kun osasin ja uskalsin pukea sen sanoiksi; ajatus oli kypsynyt varmasti pitkän aikaa sitä ennen. Ulos olen tullut vanhemmilleni vuotta myöhemmin ja Kuopioon muutosta lähtien olen elänyt täysin avoimesti. Noista ajoista lähtien olen kerännyt ja lueskellut hlbtiq-kysymyksiä koskevaa tietokirjallisuutta ja osallistunut suomalaisen hlbtiq-yhteisön verkkokeskusteluihin. Olin vuodet 2002-14 aktiivisesti mukana Savon setan toiminnassa. Toimin Setan kouluttajaverkoston jäsenenä ja tein kouluvierailuja sekä koulutuksia hlbtiq-teemoista. Tämä osa sisältää kirjoituksiani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sivuavista teemoista vuosien varrelta.
Ei olympialaisia sateenkaaren päässä?
Olen kirjoittanut tämän blogin jo tammikuussa 2014 Sotsin olympialaisten alla kun Kuopion kaupunginkirjasto pyysi minulta Savon setan puheenjohtajana blogia homoista urheilussa. Sittemmin kirjaston verkkosivujen uudistus on hävittänyt kaiken tuon sisällön joten uudelleen julkaisen tekstini tässä Kuopio Priden 2020 lähestyessä ja Janne Puhakan Hesarissa tänään julkaistun haastattelun inspiroimana.
Dave Kopay, Billy Jean King, Jason Collins, Blake Skjellerup, Martina Navratilova, Justin Fashanu, Nilla Fischer, Caster Semenya, Orlando Cruz, John Amaechi, Tom Daley… Joko leikkaa? Sotsin olympialaisten alla on hyvä vilkaista homoihin, lesboihin ja transhenkilöihin urheilussa.
Kilpaurheilu on maskuliininen maailma, jossa imago on kaikki kaikessa. Naiset ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä päästäkseen osallistumaan samoin edellytyksin kuin miehet. Kilpailu kentillä ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna kilpailuun sponsoreista, joiden miellyttämiseksi on oltava hyveellinen idoli. Tähän maailmaan sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat tai kokevat henkilöt eivät ole mahtuneet ja homoseksuaalisuuden tabun tahraamatkin vain tiukasti kaappiin suljettuina.
Vanhempien äärimmäiset reaktiot ulostuloon ovat johtaneet hlbtiq-nuorten kodittomuuteen Suomessakin mutta ne ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä. Usein lapsen ulostulo on vanhemmille jonkinlaisen kriisin aihe mutta ajan, tiedon ja ajattelun kanssa nämä kriisit johtavat useimmiten hyväksyntään tai ainakin suvaitsemiseen. Enenevässä määrin kuulee myös tarinoita ongelmattomilta vaikuttavista ulostuloista.
Zeitgeistiin kuuluu ajatus siitä, että uskonnon- ja omantunnonvapaus voisi sallia syrjinnän kun kysymyksessä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Siihen näyttäisi kuuluvan myös ajatus siitä, että sananvapaus mahdollistaisi myös muiden yhdenvertaisuuden kieltämisen. Kumpikin ajatus on täysin perusteeton.
Ajauduin äskettäin Twitterissä debattiin valkoisen heteromiehen asemasta maailman sorretuimpana enemmistönä. Fraasihan on peräisin siitä sateenkaarivihamielisestä vähemmistöstä joka organisoi mm. Hetero Pride tapahtumaa. Keskustelukumppanilleni ei oikein mennyt jakeluun miksi koko ”valkoinen heteromies” (VHM) on enemmistön synonyyminä varsin ongelmallinen.
Sotshi haisee
Venäjällä tuli alkukesästä voimaan ns. homopropagandalaki. Lakia perusteltiin moraalilla ja perheiden lasten suojelulla. Laki ei ole millään tavalla ainutkertainen, vastaava oli voimassa Suomessakin vuoteen 1999 saakka (”kehotuskielto”) ja samanlaisia on hyväksytty viime vuosina mm. Unkarissa ja Latviassa.
Venäjällä lain voimaantulo on tehnyt homoseksuaaleista – ja homoseksuaaleiksi tulkituista – lainsuojattomia. Äärioikeisto, uusnatsit etunenässä, ovat katsoneet lain antavan heille oikeuden alkaa metsästää homoseksuaaleja. Ryhmät ovat julkaisseet kuvia ja videoita useista tapauksista joissa nuoria homomiehiä on johdettu ansaan ja sitten kidutettu. Näitä on seurannut itsemurhia.
Savon sanomat julkaisi 29.6. jutun otsikolla ”Mies muuttui homosta alkoholistista uskovaiseksi perheenisäksi – ’Se oli yliluonnollinen tilanne’”
Tuo kirjoitus ilmestyi päivänä, jolloin Helsinki Pride huipentui kulkueeseen, puistojuhlaan ja bileisiin. Useat sanomalehdistä olivat tehneet päivää varten erityisen teemajutun julkaistavaksi. Savon sanomat uutisoi Priden yhdellä STT:n sähkellä. Tämä jutut ilmestyi Vapaakirkon kesäpäivillä Kuopiossa vierailleen sisäministeri Päivi Räsästä koskevan jutun ”kainalossa”. Jutun oli kirjoittanut Anu Korhonen.
Yhdenvertaisuus ensin
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pyrkimys täysiin ihmisoikeuksiin ei ole turhan riidan haastamista kuten nimimerkkikirjoittaja Viikkosavossa 3.4.2013 esittää.
Laki laaditaan vain kun se on välttämätöntä. Hyvä laki on tiivis, täsmällinen ja minimoi byrokratian. On vaikeaa perustella redundanttia parisuhteiden säätelyä. Erillisyys myös nostaa esille ja mies- ja naispareja on tarpeen suojella vielä hyvin yleiseltä syrjinnältä.
Kirjoitus julkaistiin Savon sanomissa 5.4. otsikolla Väärin perusteltu. Tätä kirjoitustani huomattavasti purevampi vastine Oskari Sihvoselta ilmestyi Savon sanomissa 5.4. mutta se poistettiin verkosta aamupäivän aikana.
Pentti Malin kirjoitus Savon sanomissa 3.4. on hirvittävä kokoelma virheitä, joista muutamia yritän tässä oikaista.
Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus. Yksilön vapaus solmia parisuhde ja tulla tunnustetuksi osana sellaista kuuluu hyvin selkeästi yhdenvertaisuuden piiriin. Yhdenvertaisuus asettaa rajat vapaudelleemme: minun vapauteni raja on sinun vapautesi, en voi omia vapauksiani harjoittamalla rajoittaa sinun vapauttasi. Demokraattiset ja uskonnolliset perusoikeudet ovat yhdenvertaisuuden sovellutuksia ja siten alisteisia sille.
”8” – täysi kymppi!
Heräsin tänä aamuna 5.30 katsoakseni YouTubesta live-lähetyksenä näytelmän 8 ensiluennan Los Angelesissa. En todellakaan ole aamuihminen, mutta herätys sikamaisen aikaisin on täysin sen arvoinen! Ensi-iltataltio on nyt nähtävissä YouTubessa (katso huomautus artikkelin lopussa), mutta se ei ole hetkessä katsottu vaan tarvitsee kaksi tuntia ja rauhan keskittyä kuuntelemaan puhuttua englantia. 8 on Hollywoodin kirkkaimpien tähtien – ja melko tuntuvan joukon heitä – lukema ”Proposition 8”-oikeudenkäynnin loppulauselmien dramatisointi.