Vita Sackville-West (Janet McTeer) ja Harold Nicolson (David Haig) löytävät avioliittonsa alkuvuosina yhteisymmärryksen joka antaa heille molemmille vapauksia toteuttaa itseään. Vita on kirjailija ja diplomaatin ura vie Haroldin usein pois kotoa pitkiksi ajoiksi. Haroldilla on omat seikkailunsa miesten kanssa ja Vitalla intohimoinen rakkaussuhde Violetin (Cathryn Harrison) kanssa. Violetin avioituminen Denis Trefusiuksen (Peter Birch) kanssa mutkistaa asioita, mutta Vitan ja Haroldin suhde kestää tämänkin myrskyn.
Avainsana: tositapahtumiin perustuva
Bobby (Ryan Kelley) on kasvanut tiiviissä ja rakastavassa perheessä mutta löytää itsensä vaikeasta tilanteesta. Hänen äitinsä, Mary (Sigourney Weaver), on erityisen harras kristitty ja pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ulostulo isoveljelle ja sitä seuraava outtaaminen johtavat kriisiin, jota ratkotaan vuosia yrityksin rukoilla ja terapioida Bobby heteroksi. Kontaktit homoyhteisöön saavat Bobbyn löytämään elämän langan ja suurin osa perheestä pystyy elämään sen kanssa – äiti ei ja tulee lopullinen välirikko. Hiukan myöhemmin parisuhdekriisissä Bobbyn syyllisyys ottaa lopulta niskalenkin ja hän heittäytyy sillalta moottoritielle. Alkaa äidin ja muiden jälkeen jääneiden vaikea tie surusta ja syyllisyydestä takaisin elämään.
Steven Russell (Jim Carrey) hankkii elantonsa milloin milläkin huijauksella – yleensä suurella. Vankilassa hän tapaa Phillip Morrisin (Ewan McGregor) ja ihastuu. Phillip puolestaan rakastuu Steveniin. Vapauduttuaan vankilasta Steven järjestää Phillipin vapaaksi – huijaten jälleen – ja luo miehille yhteisen elämän, joka sekin perustuu petokseen. Jouduttuaan jälleen vankilaan Steven karkaa useita kertoja ja johdattaa poliisit lopulta osallisuussyytettä piilottelevan Phillipin luo ja molemmat päätyvät jälleen vankilaan.
Pauline (Melanie Lynskey) on työväenluokan tyttö ankarassa tyttökoulussa Christchurchissä, 1950-luvun Uudessa Seelannissa. Paulinen luokalle tulee uusi tyttö, Juliet (Kate Winslet), jonka kanssa Pauline ystävystyy luokkaerosta huolimatta. Yhdessä Pauline ja Juliet kehittelevät fantasiakuningaskunnan jonka hallitsijasukuun he samastuvat. Samalla ote todellisesta elämästä alkaa karata, ystävyys muuttuu rakkaudeksi ja intohimo pakkomielteeksi. Kun Paulinen ja Julietin vanhemmat alkavat huolestua tilanteesta, asiat karkaavat lopullisesti käsistä.
Norjalaissyntyinen Margarethe Cammermeyer (s. 1942) on Yhdysvaltain puolustusvoimien heterofasismin näkyvimpiä vastustajia. Kahdenkymmenen palvelusvuoden aikana armeijan everstiksi noussut Cammermeyer pantiin viralta tämän kerrottua turvaluokituksen korotushaastattelussa olevansa lesbo. Cammermeyer ei alistunut kohtaloonsa vaan haastoi armeijan menestyksellisesti ja sai oikeuden päätöksellä virkansa takaisin. Cammermeyer eläköityi täysin palvelleena 1997. Kaikki tämä siis ennen Don’t Ask, Don’t Tell -politiikkaa. Margarethe Cammermeyer on saavuttanut hämmästyttävän paljon elämässään. Hänellä on neljä poikaa, ex-aviomies, tohtorin tutkinto hoitotieteestä ja elämänkumppanina taiteilija-professori. Elokuva perustuu Cammermeyerin samannimiseen elämänkertaan vuodelta 1994. Pääosassa nähdään siihen loistavasti sopiva Glenn Close.
Tästä elokuvasta voisi sanoa, että OH HOH! Sen väitetään perustuvan tosi tapahtumiin, mutta se on melko fantastinen tarina nuoresta pojasta, joka haluaa tulla tytöksi ja päätyy thai-potkunyrkkeilijäksi. Nong Toomin (Asanee Suwan) tarinaa seurataan lapsuudesta aikuisuuteen ja poikuudesta naiseuteen. Välillä käydään potkunyrkkeilyn huipulla ja sitten tullaan kovaa alas.