Yhdistykset rekrytoivat hallituksiinsa ihmisiä varsin vähäisin tiedoin. Tarkoitan vähäisillä tiedoilla sitä, että harvoin hallitukseen mukaan lähtevä saa senkään vertaa tietoa tehtävästä kuin työpaikanhakija työpaikkailmoituksesta. Usein ei myöskään ole kysymys valinnasta yhdistyksen osalta vaan ainoastaan ehdokkaan valinnasta: haluanko minä lähteä mukaan. Tästä syystä usein käy niin, että joka vuosi hallituksessa on yksi henkilö joka on mukana täsmälleen yhden kauden kun tehtävä onkin liian vaativa. Tämä voi palvella vähäisessä määrin ko. hallituksen jäsenen oppimista, mutta ei vähimmässäkään määrin yhdistystä.
Kategoriat
Walk on Water (Eytan Fox, 2004)
Eyal (Lior Ashkenazi) tappaa ihmisiä työkseen Israelin salaiselle palvelulle. Eyalin vaimo tappaa itsensä tämän ollessa tehtävällä ja Eyal ajautuu kuukaudeksi sivuun tehtävistään. Eyalin esimies, hänen isänsä, pistää pojan tekeytymään turistioppaaksi Israeliin saapuvalle natsirikollisen jälkeläiselle jotta pojan isän olinpaikka selviäisi. Eyal tutustuukin Piaan (Caroline Peters) ja Axelin (Knut Berger) ja päätyy tehtävälle Saksaan tappamaan Alfred Himmelmania (Ernest Lenart).
Kategoriat
Evankeliumi Biffin mukaan
Christopher Moore
LAMB – The Gospel According to Biff, Christ’s Childhood Pal
Enkeli nimeltä Raziel saa tehtävän: hänen on tultava maahan, herätettävä Biff kuolleista ja valvottava tämän kirjoitustyötä. Biffin kirjallinen tuote ei ole mitään vähäisempää kuin viides evankeliumi. Ja Biff – annetulta nimeltään Levi – on siis Jeesus Nasaretilaisen lapsuuden kaveri. Biffin evankeliumi tuokin esille puolia ”vapahtajastamme”, joita ei kanonisoidusta Raamatusta löydy.
Kategoriat
Head On (Ana Kokkinos, 1998)
Ari (Alex Dimitriades) austraaliankreikkalainen, joka taistelee vähemmistökulttuurien ja -identiteettien ristipaineessa. Melbourne pursuaa muukalaisia ja monikulttuurisuus tuottaa kitkaa arkeen. Ari yrittää tulla toimeen näiden ristipaineiden kanssa ystäviensä tuella, mutta työttömyys, kotona vanhempien luona asuminen ja kätketty homoseksuaalisuus tekevät elämästä vaikeaa. Ahdistustaan Ari purkaa tupakkaan, viinaan ja huumeisiin.
Viimeinen minua kiusannut ongelma siirtymisessä ensisijaisesti Linux-käyttäjäksi poistui tänä iltana: sain Civilization IV:n toimimaan Ubuntu 8.04:ssä. Nyt ei ole ainuttakaan syytä, miksi en ensisijaisesti käyttäisi Linuxia. Vieläkin Windowsia on pakko käyttää monissa yhteyksissä esimerkiksi työn vuoksi, mutta kun valitsen jatkossa itselleni konetta se on ensisijaisesti Linuxia varten suunniteltu.
Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt teki kesäkuussa 2006 erinomaisen päätöksen , jolla hän tulkitsi seurakuntien tavan jakaa lehtensä jokaiseen talouteen laittomaksi ja negatiivista uskonvapautta rikkovaksi. Päätös herätti paljon keskustelua, johon itsekin osallistuin mediassa. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi asiakseen puuttua ratkaisuun käsitellessään oikeusasiamiehen vuosikertomusta. Jos nyt sitten haluaisin varmistaa jakokiellon asettamalla sen postilaatikkooni uppiniskaisten jakelijoiden varalta, miten sen tekisin?
Tucker Case antaa kalunsa viedä itsensä hölmöyksiin ja romuttaa työnantajansa lentokoneen. Yhtiön omistava ja sitä johtava rautarouva siivoaa Casen pois kohun keskeltä dumppaamalla hänet lähetyssaarnaajien lentäjäksi Mikronesiaan. Saari on ei kenenkään maata, sitä asuttavat kannibaalit, jotka ovat siirtyneet palvomaan toisen maailman sodan aikana saarelle pakkolaskun tehnyttä lentäjää ja syömään haita ja lähetyssaarnajapariskunta tunnetaan paremmin ”taivaan papittarena” ja ”velhona”…
Pablo Pérez (Juan Minujín) on argentiinalainen nuori kirjailija/runoilija, joka taistelee HIV:n kanssa ja etsii rakkautta. Etsintä vie hänet nahkaklubeille ja BDSM-piireihin, joissa hän ihastuu Martíniin (Javier van de Couter).
Jody herää roskasäiliön alta käsivarsi palaneena ja niska kipeänä. Se, että roskasäiliön siirtäminen pois päältä on niin helppoa antaa Jodylle ensimmäisen vihjeen siitä, että hämärät muistikuvat edelliseltä illalta saattavat sittenkin olla todellisia. Tuntiessaan uudenlaista janoa, jota ei ole koskaan aiemmin tuntenut, Jodylle alkaa valjeta, että edessä on totuttelu elämään vuorokauden kääntöpuolella, verellä ja piilossa.
Norjalaissyntyinen Margarethe Cammermeyer (s. 1942) on Yhdysvaltain puolustusvoimien heterofasismin näkyvimpiä vastustajia. Kahdenkymmenen palvelusvuoden aikana armeijan everstiksi noussut Cammermeyer pantiin viralta tämän kerrottua turvaluokituksen korotushaastattelussa olevansa lesbo. Cammermeyer ei alistunut kohtaloonsa vaan haastoi armeijan menestyksellisesti ja sai oikeuden päätöksellä virkansa takaisin. Cammermeyer eläköityi täysin palvelleena 1997. Kaikki tämä siis ennen Don’t Ask, Don’t Tell -politiikkaa. Margarethe Cammermeyer on saavuttanut hämmästyttävän paljon elämässään. Hänellä on neljä poikaa, ex-aviomies, tohtorin tutkinto hoitotieteestä ja elämänkumppanina taiteilija-professori. Elokuva perustuu Cammermeyerin samannimiseen elämänkertaan vuodelta 1994. Pääosassa nähdään siihen loistavasti sopiva Glenn Close.