Pim (Ben Van den Heuvel, Jelle Florizoone) kasvattaa itse itseään kun viina, haitari ja miehet vievät äitiä. Isä ei kuulu Pimin elämään. Jäätyään kiinni alastomana tiarassa ja meikeissä Pim pakenee parhaan ystävänsä (Nathan Naenen, Mathias Vergels) luokse, jossa äiti (Katelijne Damen) ottaa hänet aina lämpimästi vastaan. Pim ihastuu Ginoon, joka on myös valmis kokeilemaan mitä teinipojat voivat puuhata keskenään, mutta homma menee happameksi kun Gino löytää tyttöystävän. Valitettavasti myös Ginon sisko, Sabrina (Noor Ben Taouet, Nina Marie Kortekaas), on ihastunut Pimiin.
Avainsana: nuoret
Charly (Romain Torres) viettää kesää vanhempiensa Béatrixin (Valeria Bruni-Tedeschi) ja Marcin (Gilbert Melki) kanssa Ranskan Rivieralla. Siskon häivyttyä poikaystävänsä kanssa moottoripyöräilemään Espanjaan, talossa on tilaa myös hänen parhaalle kaverilleen Martinille (Édouard Collin). Kun Martin ei saa vastakaikua ihastukselleen Charlyltä hän livahtaa öisin linnoitukselle kruisailemaan vanhempien homomiesten kanssa. Béatrixilla alkaa olla kädet täynnä intohimoisen ja omistushaluisen rakastajan, Mathieun (Jacques Bonnaffé), ilmestyessä kylään ja vietellessä hänet toistuvasti uusiin syrjähyppyihin. Isä Marcilla on aikaa katsella muiden touhuja ja hän saa päähänsä että Charly on homo. Kiharaksi homma menee kun Charly seuraa Martinia linnoitukselle ja törmää isänsä nuoruusvuosien rakastajaan Didieriin (Jean-Marc Barr).
{youtube}4Wv3hpDHEuk{/youtube}
John Irving: In one person
Billy muistaa selvästi nuoruudestaan sen, että hänen äitinsä piti hänestä ennen paljon enemmän kuin hänen herättyään seksuaalisuuteen. Hänen isänsä on jättänyt äidin kauan sitten ja Billyn elämässä on ollut paljon vahvoja naisia ja salavahvoja miehiä. Billy saa isäpuolekseen paikallisen yksityislukion kirjallisuuden opettajan joka varmistaa hänen pääsynsä kouluun, vie hänet kirjastoon ja tutustuttaa teatteriin. Kirjaston täti opastaa Billyä lukemisen maailmaan ja hiukan muutenkin. Billyä vaivaavat vain fantasiat ikäisistään painijoista ja pienirintaisista naisista. Myöhempinä vuosinaan Billy elää ja vierailee paljon Euroopassa ja kirjoittaa kirjoja ajautuen kuitenkin eläkepäivikseen takaisin Vermontiin ja saman yksityislukion opettajaksi kuin isäpuolensa. Matkan varrella Billy kuitenkin tapaa paljon homoja, lesboja, biseksuaaleja, transvestiitteja ja transsukupuolisia ihmisiä, mukaan lukien isänsä.
Camp (Todd Graff, 2003)
Vlad (Daniel Letterle) aiheuttaa aaltoja ilmestyessään uutena tulokkaana nuorten musikaalileirille. Vanha vakiintunut porukka himoitsee häntä ja kaikenlaisia juonia punotaan tiivistahtisten tuotantojen kulisseissa ja väliajoilla. Vladilla on omatkin ongelmansa, mutta ne voi unohtaa leirillä. Toinen leiriä kuohahduttava vieras on tyrehtynyt musikaalien kirjoittaja, jota monet ihailevat. Nuorten into on kuitenkin tarttuvaa ja on tullut aika ryömiä pullosta.
Chance Marquisin (Tad Hilgenbrinck) ongelmat lukiossa alkavat hänen nimestään ja kasvavat siitä kukoistukseen pikkuvanhuuden, vanhahtavan puhetavan, wildelaisen vittuilun ja homouden kautta. Kavereinaan hänellä on tietenkin muita kummajaisia, valokuvaukselle elävä Hank (Pieter van Nieuwenhuyze) ja pahasuinen Twyla (Aldevina Da Silva). Ensimmäisestä päivästä uudessa koulussa alkaen Chance on koulun orangin silmätikkuna ja iskee puolestaan silmänsä Leviin (Brett Chukerman). Twylan orkestroima keikka homoklubin drag-iltaan avaa kuitenkin vielä uusia polkuja niin onnelle kuin epäonnellekin.
{youtube}KTg88SGECwE{/youtube}
Judas Kiss (J.T. Tepnapa, 2011)
Zachary Wells (Charlie David) palaa alma materiinsa tuuraamaan miestään filmifestivaalin tuomaristossa. Ehdolla on jo etukäteen kohua herättänyt ”Judas Kiss” jonka ohjaaja on Daniel Reyes (Richard Harmon). Zach tietää ettei se voi olla, sillä hän on Daniel Reyes – tai oli ennen hukkaputkea joka Judas Kissin voitosta alkoi. Kaikki tapahtuu kuitenkin juuri niin kuin silloin ellei Zach tee jotain.
Strapped (Joseph Graham 2010)
Nuori poikahuora (Ben Bonenfant) eksyy mutkikkaaseen rappukäytävään asiakkaan luolta lähdettyään. Etsiessään tietä ulos hän kohtaa muita talon asukkaita ja harjoittaa ammattiaan. Jokaisella pokalla on tarinansa ja ne kaikki vaikuttavat huoraan. Kun tie ulos avautuu huoramme ei enää etsi sitä.
Perry (Anthony Mackie) tuskailee vielä 2000-luvullakin New Yorkin mustia vaivaavaa homofobiaa. Hän on tullut heitetyksi kotoaan jäätyään kiinni toisen miehen kanssa sängystä. Hän kohtaa kodittomien yömajassa Bruce Nugentin (Roger Robinson), yhden Harlemin renessanssin keskeisistä vaikuttajista, ja vaikuttuu syvästi vanhan miehen elämänkokemuksesta. Brucen muistot 1920-luvun New Yorkista asettavat Perryn oman elämän mittasuhteisiin.
Eighteen (Richard Bell 2005)
Pip (Paul Anthony) elää kodittomana suurkaupungin kaduilla ja vie valkoisia ruusuja veljensä kuolinpaikalle. Häntä yrittävät auttaa vuorollaan poikahuora Clark (Clarence Sponagle), renttuihin rakastuva sossuopiskelija Jenny (Carly Pope) ja isä Chris (Alan Cumming). Pip kuitenkin ajelehtii päämäärättömästi veljensä kuoleman traumatisoimana. Käännekohdaksi muodostuu lopulta hänen kahdeksantenatoista syntymäpäivänään saatu äänikirje edesmenneeltä isoisältä, joka muistelee omaa kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä Ranskassa haavoittunutta ja kuolevaa taistelutoveria saksalaisia pakoon kuljettaen.
Sebastien (Benoît Delière) muuttaa äitinsä luolta pikkukaupungista isänsä luokse Pariisiin aivan yhtä paljon paetakseen ihastustaan Romaineen (Thibault Boucaux) kuin päästäkseen homoisampaan paikkaan. Seuranhaku puhelinlinjoilta ja homokapakoista tuottaa kokemuksia jotka eivät kuitenkaan saa unohtamaan taaksejäänyttä ihastusta – ennen kuin se (ensimmäinen) oikea löytyy.