Tero KankaanperäKahden viikon päästä tulee 20 vuotta siitä kun Matthew Shepard tapettiin. Tuo tapaus oli yksi ensimmäisiä kertoja kun internet yhdisti hajanaista vähemmistöä uudella tavalla. Ikävää että se tapahtui niin raaoissa merkeissä. Jos tapaus on tuntematon, siitä voi lukea Wikipediasta. Kysymyksessä on oppikirjaesimerkki – jos ei yksi viharikos-termiä määrittäneistä tapauksista. Taposta on tehty useita elokuvia joista kaksi arvioin 2009.
Vanhempien äärimmäiset reaktiot ulostuloon ovat johtaneet hlbtiq-nuorten kodittomuuteen Suomessakin mutta ne ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä. Usein lapsen ulostulo on vanhemmille jonkinlaisen kriisin aihe mutta ajan, tiedon ja ajattelun kanssa nämä kriisit johtavat useimmiten hyväksyntään tai ainakin suvaitsemiseen. Enenevässä määrin kuulee myös tarinoita ongelmattomilta vaikuttavista ulostuloista.
Jeff (Russel Crowe) asuu isänsä Harryn (Jack Thompson) kanssa Sydneyssä ja toivoo löytävänsä miehen rinnalleen. Jeffin äiti on kuollut ja isä etsii naista rinnalleen vanhoilla päivillään. Molemmilla on muistot Jeffin isoäidistä, joka miehensä kuoltua löysi elämänkumppanin toisesta naisesta. Jeffin jäätyä kiinni itse teosta Harry otti asiakseen tutustua poikansa maailmaan ja miesten välille muodostui uskomaton isä-poika suhde. Mutta voiko tuo suhde estää kumpaakin löytämästä onnen?