Todd (Jonathan Bray) on innoissaan veljensä Barryn (Jonathan Silverman) hänelle netissä järjestämistä treffeistä, mutta internet inflaatio saa aivan uuden merkityksen kuin Toddille selviää, että homomies (Wilson Cruz), jonka seuraa hän sietää molempien odottaessa treffiseuraansa täydessä kahvilassa onkin hänen treffikumppaninsa Kelly. Lyhyt keskustelu on jo kuitenkin pulpauttanut pintaan faktan, että molemmat ovat intohimoisia elokuvaharrastajia ja miehet päätyvät elokuviin yhdessä. Toddin vakava homofobia alkaa rakoilla hänen huomatessaan viihtyvänsä Kellyn seurassa ja miehet tapaavat uudelleen. Kun juoru Toddin homoudesta lähtee liikkeelle sitä ei pysäytä mikään eikä aikaakaan kun äiti tulee käymään selvittääkseen välinsä poikansa kanssa.
Avainsana: homofobia
Maanselän teokraattisesta diktatuurista
Asmo Maanselän mielipidekirjoituksessa 9.7. aika ja paikka edustavat hyvin selkeästi vain kirjoittajan kaipuuta menneisiin loistokkaiksi kuviteltuihin päiviin. Niihin päiviin kun kristillinen holhoaminen tukahdutti vielä enemmän enemmistön kuin vähemmistön vapautta. Maanselkä näyttää kuvittelevan edustavansa jotakin enemmistöä, mutta on tosiasiassa parjaamaansa vähemmistöä huomattavasti pienemmän marginaaliryhmän edustaja. ”Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi”, Maanselkä kirjoittaa. Näin toteutettuna rauhallinen rinnakkaiselo on hetken näennäisesti mahdollista, mutta ei kestävää. Onneksi Maanselkä on siis täydellisen väärässä.
Laurent (Cyrille Thouvenin) on onneton nuori homomies. Hän ylläpitää kämppiksensä, Carolen (Caroline Veyt) avulla vanhemmilleen kulissia heteroudesta ja parisuhteesta. Syykin ymmärrettävä, hänen äitinsä ja isänsä ovat hyvin homofobisia ja äidin sisar miehineen heitti Laurentin serkun Marcin ulos kotoaan kun tämä tuli ulos eivätkä vielä tämän kuollessa sairaalassakaan menneet tapaamaan tätä. Laurent purkaa ahdistustaan vetämällä maatalouskoulunsa risaiseksi. Kaikki saa yllättävän käänteen kun Laurent sijoitetaan harjoitteluun tutkimusta tekevälle puutarhalle, jota ylläpitää Cédric (Stéphan Guérin-Tillié) äitinsä kanssa. Laurent ja Cédric rakastuvat ja alkaa ulostulodraama.
Otsikko on vain yksi esimerkki hlbt-aktivistina kohtaamistani ennakkoluuloista. Se ei kuitenkin kohdistunut minuun niin sanotusti ulkoa vaan sisältä. Sanoja oli hiukan minua nuorempi homomies Kuopiosta. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen – eikä varmasti viimeinen – kerta kun minua syrjitään ja loukataan siksi että olen valinnut elää elämäni avoimesti homona ja pidän tärkeänä yrittää parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa. Mikään heteroiden suusta kuultu loukkaus ei kuitenkaan pure niin kuin omat koirat.
Miten heteroseksismi argumentoidaan?
Keskustelussa homoseksuaalien oikeuksista vilahtelee vielä nykyäänkin paljon omituisia ja virheellisiä argumentteja, joiden soisi jääneen jo historiaan. Puutun tässä artikkelissa erityisesti uskovaisten esittämiin näennäistieteellisiin argumentteihin, jotka voidaan kuitenkin palauttaa arvoperustaiseksi moralismiksi.
Suvaitsemattomuuden monet kasvot
Valmistautuessani tulevaan koulutuskeikkaan, rupesin selaamaan läpi kiintolevylle tallettamiani aineistoja ja vastaani tulivat otetiedostot Tommy Hellstenin kirjasta ”Tietäjän silmin”. Päätin käyttää yhtä otetta koulutuksessa esimerkkinä ammattilaiselle täysin sopimattomasta homofobiasta. Mieleeni palasivat kuvotuksen tunteet, joita koin kirjaa lukiessani, raivo, jota sen mystiikkaan verhottu ja oraakkeliin ulkoistettu patavanhoillinen tietämättömyys herättivät ja riemu, jota koin kun kirjailijaa vuosi myöhemmin mäiskäistiin Tampereen Tullintorilla Setan Kunniarotalla. Mieleeni ei tule toista tahoa, joka sen olisi paremmin ansainnut. Tiia Aarnipuu kysyi osuvasti luovutuspuheessaan, ”ostaisitko ihmissuhdeneuvontaa tältä ihmiseltä?”
Latter Days (C. Jay Cox 2004)
{youtube}4M77ATX4IXE{/youtube}
Joki (Jarmo Lampela 2001)
Jarmo Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama Joki kertoo toisiinsa kietoutuvista ihmiskohtaloista eräänä lauantaina pohjoisessa Keski-Suomessa. Mittava näyttelijäkaarti tekee hienoja suorituksia isinä, äiteinä, puolisoina ja lähimmäisinä. Kaikille yhteistä ovat voimakkaat tunteet: rakkaus, viha, himo, suru, inho, epätoivo… Ihmisten elämät nivoutuvat taidokkaasti yhteen ja vaikka elokuvalla ei sen suurempaa viestiä olekaan, se on erittäin viihdyttävä ja vaikuttava.
Huomenna (17.5.) vietetään kansainvälistä homofobian vastaista päivää. Päivä on suhteellisen uusi, vasta 90-luvulla syntynyt perinne. Suomessa päivä ei ole juuri näkynyt ennen kuin Ranneliike-yhteisö tarttui siihen pari vuotta sitten.
Ismo Vornasen kommenttipuheenvuoro edelliseen kolumniini Viikkosavossa (11.4.) Kuopion kaupunkilehdessä 25.4. huokuu heteroseksismiä ja homofobiaa. Vornasella näyttää olevan jokin yleisempikin asenneongelma vähemmistöjä kohtaan, koska hän esittää näiden näkyvyyttä mediassa rajoitettavaksi.