Pip (Paul Anthony) elää kodittomana suurkaupungin kaduilla ja vie valkoisia ruusuja veljensä kuolinpaikalle. Häntä yrittävät auttaa vuorollaan poikahuora Clark (Clarence Sponagle), renttuihin rakastuva sossuopiskelija Jenny (Carly Pope) ja isä Chris (Alan Cumming). Pip kuitenkin ajelehtii päämäärättömästi veljensä kuoleman traumatisoimana. Käännekohdaksi muodostuu lopulta hänen kahdeksantenatoista syntymäpäivänään saatu äänikirje edesmenneeltä isoisältä, joka muistelee omaa kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä Ranskassa haavoittunutta ja kuolevaa taistelutoveria saksalaisia pakoon kuljettaen.
Tekijä: Tero Kankaanperä
Katharina (Saskia Vester) on onnesta soikeana saatuaan pojaltaan Hansilta (Andreas Helgi Schmid) kirjeen jossa hän kertoo avioituvansa Nickin (Manuel Witting) kanssa. Äidiltä jää ymmärtämättä vain se, että Nicki on mies. Hans ei ole koskaan onnistunut tulemaan ulos äidilleen ja välit isän kanssa menivät poikki tämän käveltyä ulos perheestä vuosia aiemmin. Niinpä Hansin ja Nickin saapuminen pieneen bavarialaiskylään aiheuttaakin juoruja ja kiehuntaa. Edessä on ulostulokriisi, jota koko kylä hämmentää.
Alex (Andre Schneider) tulee kotiin ennen aikojaan ja löytää poikaystävänsä toisen miehen perästä kameran edessä. Leo (Marcel Schlutt) puolestaan tunnustaa avovaimolleen olevansa kiinnostuneempi miehistä kuin hänestä. Alexin kummalliset ystävät, Steffi (Sascia Haj), Tobias (Udo Lutz) ja Kerstin (Beate Kurecki) eivät tee helpoksi miesten toistensa löytämistä, mutta vaiherikasta touhu on.
Blaine (Nicholas Downs) on vetäytyvä ja arka kolumnisti joka haaveilee löytävänsä toisen homomiehen joka olisi kiinnostunut muustakin kuin ”vetoketjuntakaisesta”. Hänen kolumninsa ovat melkoista riutumista ja päätoimittaja alkaa saada niistä tarpeeksansa. Kämppäkaveri Cameronin (Adam Huss) sarjapanot käyvät Blainen hermoille ja syövät entisestään hänen itsetuntoaan. Xanderin (David Loren) avatessa keskustelun chatissä Cameronin kuvan houkuttelemana hän päätyy keskustelemaan Blainen kanssa puhelimessa illasta toiseen. Liian myöhään Blainelle selviää keneksi Xander häntä luulee.
Straightman (Ben Berkowitz, 1999)
Jackin (Ben Redgrave) ja Rebeccan (Rachel Tomlinson) suhde on umpikujassa. Molemmat ovat turhautuneita ja seksin puutetta korostaa heidän ystävänsä Davidin (Ben Berkowitz) jatkuva liuta irtosuhteita. Eron tultua Jack muuttaa yhteen Davidin kanssa ja ottaa elämälleen haparoivan suunnan. Jackin kokeillessa miesseksiä, David nai Rebeccaa. Jackin löydettyä Carlosin (Joaquin de la Puente) Davidin ihmissuhdeongelma korostuu.
Augusten (Joseph Cross) on hyvin läheinen äitinsä Deidren (Annette Bening) kanssa. Isänsä (Alec Baldwin) kanssa hänen välinsä ovat etäiset ja katkeavat kokonaan vanhempien erotessa. Deidre on hyvin epätasapainoinen, huono ja turhautunut runoilija ja ajautuu puoskaripsykiatrin hoitoon. Tohtori Finch (Brian Cox) kuppaa kaikki potilaidensa rahat ja adoptoi heidän lapsensa. Tuloksena on talous jota ei erota hullujen huoneesta ja tähän talouteen Augustenkin päätyy.
Elokuvaohjaaja Pedron (Carlos Fuentes) piti tavata näyttelijätär Silvia (Mercè Pons) Kilometre Zerolla Madridin keskustassa, mutta koska Pedro ei tiennyt miltä Silvia näyttää hän lähti vahingossa huora Tatianan (Elisa Matilla) mukaan. Koska Tatiana ei ollutkaan paikalla liikemies Sergio (Alberto San Juan) päätyikin homo Maximon (Armando del Río) matkaan. Maximoa satunnaisille panotreffeille tapaamaan tulossa ollut tanssija Bruno (Víctor Ulate Jr.) päätyy yhteen Benjaminin (Miquel García Borda) kanssa kun Benjamin tuli heitetyksi ulos asunnostaan kämppäkaverinsa Miguelin (Jesús Cabrero) saatua yllättäen Margan (Concha Velasco) asiakkaakseen. Silvia ei alunperin ollut Kilometre Zerolla koska hän heittäytyi Gerardon (Georges Corraface) auton eteen saadakseen roolin tämän tuotannossa. Lähistöllä Amor (Silke) riitelee sulhasensa Marion (Tristán Ulloa) kanssa ennen kuin Mario menee töihin ja päätyy morsiamensa siskon, Roman (Cora Tiedra), piiritettäväksi. Iltapäivän edetessä useimmat ristiintapaajat poikkeavat Marion asiakkaina.
Lueskellessani YLE Savon uutista Kuopion Taidetorin verkkosivuille kohdistuneesta tietomurrosta – kolmas viikon aikana näkemäni tietomurtouutinen aiempien vieläpä sisällettyä tiedon useamman sivuston murrosta – päätin kirjoittaa sivustojen ylläpitäjille tietoturvan tärkeydestä. Minähän en ole tietoturva-asiantuntija, mutta uskon että vertaiskokemus on voimakkaampi motivaattori kuin satunnainen uutinen itselle tuntemattomasta sivustosta ja ylläpitäjästä. Minulla ei myöskään ole kokemusta murron kohteeksi joutumisesta – yhtäkään ylläpitämääni sivustoa ei ole koskaan murrettu – tietääkseni – mutta olen aina ollut huolissani ylläpitämieni sivustojen turvallisuudesta koska tiedostan osaamiseni rajallisuuden verkkosivujen tietoturvaamisessa.
Johnny (Johnny Ferro) saa taideopettajaltaan kehotuksen lähteä tämän mökille etsimään itseään maalaustensa vuoksi. Jo matkalla Johnny kohtaa Romeon (Stephen Tyrone Williams) ja hänen padottu homoseksuaalinen himonsa pulpahtaa pintaan. Bahamalla on menossa vanhoilliskristillisen homofobian aalto ja Romeolla on niskassaan koko sukunsa ja kulttuurinsa painostus oikeaan miehen malliin. Miehet löytävät tilan rakastua mutta sitten arki iskee takaisin.
Floating (William Roth, 1997)
Van (Norman Reedus) on juuttunut lukion jälkeen kotiseudulleen isänsä (Will Lyman) omaishoitajaksi. Seudulla tapahtuu vain kesäkuukausien aikana kun lukemattomat mökit täyttyvät lomailijoista. Kesä tuo takaisin vanhoja kavereita ja muistoja. Uusi tuttavuus, Doug (Chad Lowe), tuo raikkaamman tuulahduksen ja avaa näkyjä mahdollisista tulevaisuuksista Vanille.