Tero KankaanperäPäiväkirjassani lukee 28. helmikuuta 1989 kohdalla: ”Tunnen olevani homo.” Tuo lienee ensimmäinen kerta kun osasin ja uskalsin pukea sen sanoiksi; ajatus oli kypsynyt varmasti pitkän aikaa sitä ennen. Ulos olen tullut vanhemmilleni vuotta myöhemmin ja Kuopioon muutosta lähtien olen elänyt täysin avoimesti. Noista ajoista lähtien olen kerännyt ja lueskellut hlbtiq-kysymyksiä koskevaa tietokirjallisuutta ja osallistunut suomalaisen hlbtiq-yhteisön verkkokeskusteluihin. Olin vuodet 2002-14 aktiivisesti mukana Savon setan toiminnassa. Toimin Setan kouluttajaverkoston jäsenenä ja tein kouluvierailuja sekä koulutuksia hlbtiq-teemoista. Tämä osa sisältää kirjoituksiani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sivuavista teemoista vuosien varrelta.
Aamulehden uutiseen kansainvälisestä yhteistyöstä miesseksiä harrastaneiden miesten verenluovutuskiellon uudelleen arvioimisesta ja mahdollisesta purkamisesta on tartuttu mediassa ja verkossa ahkeraan. Muutaman vuoden takaista eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua käytetään keskustelussa paljon todistelemaan että kysymys ei ole syrjinnästä. Täyttä puppua sanon minä!
Vihapuhe vs. sananvapaus näyttää olleen kesän teema kietoutuen asekeskusteluun, islamofobiaan, maahanmuuttoon, uusnatsismiin, perssuomalaisuuteen ja koko ajankohtaiseen oikeistokonservatiivisuuden aaltoon. Alan itse vasta nyt hahmottaa kokonaisuutta enkä tätä ennen ole saanut taivutettua koko ajatteluani asiasta holistiseksi blogiksi. Tässä joitainkin hahmottamiani ajatuksia keskustelusta.
Juhani E. Lehdon ja Camilla Koveron ”Homoseksuaalisuus tieteennäkökulmasta ja miesten kertomana” alkaa viimein kääntyä loppuun käsissäni. Kirjan lukeminen on kestänyt yli vuoden. Tämä ei kuitenkaan ole arvio kirjasta, vaan pohdinta miesten kertomusten pintaan nostamasta teemasta. Lehto raportoi haastattelemiensa miesten kritisoineen sitä kuinka heterot hakeutuvat bailaamaan Helsingin trendikkäinä pidettyihin homokapakoihin. Hän toteaa vastaavaa kuullun myös lesbonaisten suusta. Lehto puhuu aiheesta tilan homoseksuaalisuuden tai heteroseksuaalisuuden kautta.
Tämä kirjoitus on vastaus Kimmo Kivelän Kuopion kaupunkilehdessä 7.5.2011 olleessa jutussa esittämiin mielipiteisiin.
Kimmo Kivelä moittii Vihreitä suhteellisuudentajuttomuudesta meidän vaatiessamme samaa sukupuolta oleville pareille oikeutta adoptioon. Esimerkeiksi tärkeämmiksi kokemistaan ongelmista hän nostaa mm. lasten huostaanotot ja köyhyyden. Vertaus ei kestä vähäisintäkään kriittistä tarkastelua. Ilmeisin hölmöyshän siinä on se, että omalla vähäisellä tavallaan mies- ja naisparien adoptio-oikeus vähentäisi Kivelän tärkeämpänä pitämiä ongelmia. Mies- ja naisparien vanhemmuus on aina toivottua, mikä osaltaan vähentää lasten kaltoin kohtelua.
Erkki Lahtisen (kd) kirjoituksen (Savon sanomat 7.4.2011) suvaitsevaisuuden piiriin mahtuu erilaisia mielipiteitä vihapuheeseen asti. Minä pidän Lahtisen suvaitsevaisuutta tuloksena yhdenvertaisuuden rampauttamisesta kristillisillä arvoilla. Suvaitseminen on sietämisen vähimmäistaso – ristiriidan välttelyä pakon edessä, kuten naapurien tai työkaverien kanssa saattaa joutua tekemään.
Viime päivien keskustelu Älä alistu -kampanjasta on saanut minut taas ihmettelemään miten monet pitävät itseään suvaitsevaisina eivätkä näe mitään ongelmaa ilmeisessä syrjinnässä. Mitä hirveimpiä lausuntoja pidetään täysin hyväksyttävinä. Törmäsin pari vuotta sitten Setan kouluttajakoulutuksessa Suffolkin yliopiston Safe Zone – koulutuksessa käytettyyn malliin, joka kuvaa yksilön kasvavaa tietoisuutta ja aktiivisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien suhteen. Olen sittemmin kääntänyt sen suomeksi ja nyt päätin julkaista sen nostaakseni rimaa muille.
Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.
Syksyn suuren ”homokeskustelun” sivulauseissa on ajoittain kyseenalaistettu mies- ja naisparien kelvollisuus vanhemmiksi. Väite on räikeässä ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa asiasta.
Kuopion seurakunnat järjestivät 21.11.2010 keskustelutilaisuuden homoseksuaalisuudesta teologisessa keskustelussa. Keskusseurakuntatalolle oli sunnuntai-iltana kerääntynyt muutama kymmenen kiinnostunutta, pääasiassa jo vuosia sitten eläkeiän ohittaneita, mutta muutama nuorikin oli paikalle eksynyt. Tilaisuuden olivat ideoineet Ilpo Rannankari, Olli Viitaniemi ja Kari Kuula jo ennen kirkolliskokouksen ratkaisua. Rannankari toimi illan puheenjohtajana, Viitaniemi ja Kuula alustivat. Rannankari referoi aluksi Jaana Marjasen esityksen kirkolliskokouksen päätöksen taustoista. Kari Kuula kävi läpi Raamatusta puolesta ja vastaan johdetut perustelut ratkaisuille. Olli Viitaniemen esitys käsitteli kristillistä etiikkaa kokonaisuutena. Tilaisuudesta kertyi muistikirjaani 7,5 sivua muistiinpanoja ja syntyneitä ajatuksia joita jaan ja jalostan tässä kirjoituksessa.
Asmo Maanselän mielipidekirjoituksessa 9.7. aika ja paikka edustavat hyvin selkeästi vain kirjoittajan kaipuuta menneisiin loistokkaiksi kuviteltuihin päiviin. Niihin päiviin kun kristillinen holhoaminen tukahdutti vielä enemmän enemmistön kuin vähemmistön vapautta. Maanselkä näyttää kuvittelevan edustavansa jotakin enemmistöä, mutta on tosiasiassa parjaamaansa vähemmistöä huomattavasti pienemmän marginaaliryhmän edustaja. ”Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi”, Maanselkä kirjoittaa. Näin toteutettuna rauhallinen rinnakkaiselo on hetken näennäisesti mahdollista, mutta ei kestävää. Onneksi Maanselkä on siis täydellisen väärässä.