Tero KankaanperäArvioita hlbt-elokuvista, televisiosarjoista ja dokumenteista.
Irti sinusta (Forgive and forget) kertoo kaveruksista, joiden käsitykset suhteen laadusta eivät ihan kohtaa. David (Steve John Shepherd) rakastaa Theoa (John Simm). Theo syventää suhdettaan Hannahiin (Laura Fraser) ja David on mustasukkainen. Sabotoituaan Theon ja Hannahin suhteen David järjestää banaalin julkisen ulostulon ja rakkauden tunnustuksen yhdessä niistä järkyttävistä Dr. Phil -tyyppisistä ohjelmista (nimeltään Forgive and Forget).
Giorni on italialinen leffa hiv-positiivisesta miehestä, jonka turvallisen elämän pieni syrjähyppy rikkoo. Claudio (Thomas Trabacchi) rakastuu Andreaan (Riccardo Salerno) ja jättää Darion (Davide Bechini), laiminlyö hoitonsa ja sotkee elämänsä. Lopulta hän kiskoo itsensä takaisin yksinäiseen, säännölliseen ja turvalliseen elämään.
Ensimmäisenä varoitukset:
1) Tällä nimellä IMDB:stä löytyy ainakin kolme leffaa. Itse löysin vinkin tähän elokuvaan vanhasta Z-lehdestä, enkä ole ollenkaan varma katsoinko oikean leffan!
2) Leffa on hysteerisen hauska ja eroottinen, älä katso sitä täydellä rakolla!
Minulla on yksi kysymys: Nimeä yksi suomalainen avoimesti homoseksuaali urheilija? Eikö tule mieleen? Johtuisikohan se siitä, että jänishousut pysyvät kaapissa? Älä yritä väittää minulle, että ei ole suomalaisia homourheilijoita, se ei mene läpi! Tämä kysymys nousi mieleeni katsoessani Breaking the surfacea. Tämä ajatus tekee elokuvasta hyvän.
Big Eden kertoo yksin New Yorkissa elävästä taitelijahomosta, joka palaa kotiseudulleen hänet kasvattaneen isoisän saatua stroken. Paluu pieneen kylään rajaseudulla ei ole mutkatonta kun vastassa on lukioaikojen ihastus perheineen. Pieni yhteisö osoittaa kuitenkin rakkautta, jota Henry (Arye Gross) ei osannut odottaa.
Elokuvan nimi – Beefcake – Athletic Models Guild tai Physique Pictorial eivät varmastikaan sano 90%:lle suomalaisista yhtään mitään. Ainoastaan ne, jotka ovat katsoneet Tom of Finlandista kertovan dokumentin ”Daddy and the Muscle Academy” saattavat muistaa nimet kuulleensa. Kysymyksessä on kuitenkin merkittävä pala homohistoriaa.
Tästä elokuvasta voisi sanoa, että OH HOH! Sen väitetään perustuvan tosi tapahtumiin, mutta se on melko fantastinen tarina nuoresta pojasta, joka haluaa tulla tytöksi ja päätyy thai-potkunyrkkeilijäksi. Nong Toomin (Asanee Suwan) tarinaa seurataan lapsuudesta aikuisuuteen ja poikuudesta naiseuteen. Välillä käydään potkunyrkkeilyn huipulla ja sitten tullaan kovaa alas.
Boogie Boy kertoo linnasta vapautuvasta kundista, joka on päättänyt kääntää elämänsä parempaan suuntaan. Juuri kun Jesse (Mark Dacascos) saa tarjouksen paikasta rock’n’roll bändin rumpalina, hänen ”melkein poikaystävänsä” (Larry, Jaimz Woolvett) hankkii hänet korviaan myöten kuseen pieleen mennellä huumehuijauksella. Pako erämaahan johtaa Jessen ja Larryn omituisen pariskunnan entiseen motelliin, jossa asiat saavat lopullisen ratkaisunsa.
Well, it all begins with a shit catastrophy. Enkä oikein tiedä miten pitäisi suhtautua elokuvaan jonka keskeisin juonen käänne perustuu kakkavitsiin… Komediasta siis on kysymys.
Relax… It’s Just Sex alkaa vahvasti komediana, mutta kääntyy loppupuoleltaan vakavaksi. Teemat: ystävyys, AIDS, ihmissuhdeongelmat ja rakkaus ovat homoelokuvan vakiokamaa. Relax… It’s Just Sex ei ole niin ”thirtysomething” kuin Love! Valour! Compassion! , mutta aikuisista on kuitenkin kysymys.