Oletko koskaan kuullut sanontaa: niin syvällä kaapissa, että perse on Narniassa? Jos et vielä tiedä mitä se tarkoittaa, katso mallia tämän leffan päähenkilöstä! Samalla saat arvokkaan oppitunnin siitä mihin se myös väistämättä johtaa.
Trick (Jim Fall, 1999)
Trick kertoo 24 tunnista, jotka lähtevät liikkelle kun go-go-poika Mark (John Paul Pitoc) pokaa elokuvan päähenkilö Gabrielin (Christian Campbel) metrosta ja miehet etsivät paikkaa naida. Gabrielin ääliö kämppäkaveri monopolisoi kämppää ranskalaisen ”tyttöystävänsä” kanssa eikä muutakaan paikkaa oikeastaan ilmaannu. Satunnaisesta panosta ei sitten tulekaan mitään mutta Markin ja Gabrielin suhde muuttuu vakavammaksi.
Mandragora (Wiktor Grodecki, 1997)
Piditkö Trainspottingia inhorealistisena ja kuvottavana? – Jos, niin älä katso tätä leffaa! Mandragora kertoo 15 vuotiaasta Marekista, joka karkaa kotoa Prahaan ja päätyy Tsekin julmaan poikahuorabisnekseen muiden välineeksi rahaan. Marekin tie kulkee ryöstöjen, väkivallan ja huumeiden kautta tilanteeseen jossa hän kuolee yliannostukseen wc:n eriössä isänsä kustessa pisuaariin oven toisella puolella. Kummallisinta leffassa on, että vaikka katsoja tietää täsmälleen mihin elokuva päättyy 15 minuuttia sitä katsottuaan, Mandragoran katsoo silti.
Jeffrey (Christopher Ashley, 1995)
Jeffrey on varmaankin ilmestyessään 1995 ollut ajankohtainen ja hiukan rohkeakin leffa. Nyt, 12 vuotta myöhemmin, se on lähes roskaa. Olen aina pitänyt kriteerinä hyvälle elokuvalle, että sen pitää herättää ajatuksia ja/tai tunteita. Vapauttava itku, rentouttava räkänauru, pyhä viha ja kuvottava inhokin kelpaavat. Tällä mittapuulla Jeffreykään ei ole aivan surkea.
{youtube}suL3VEJVgLY{/youtube}
Christopher Moore: Pyrstö
Christopher Moore
Pyrstö
Jyväskylä 2004
Ystäväni tyrkkäsi minulle käteen Pyrstön joku aika sitten. Kansitekstit luettuani aloin miettiä miten parhaiten luikertelisin ulos tilanteesta kun minun pitäisi kertoa hänelle etten jaksanut lukea hänen tylsää kirjaansa. Kansitekstin mukaan kirja on ”Valloittavan vinksahtanut tarina valaan vatsaan joutuvasta tutkijasta”. Se tempasi minut täysin mukaansa ja luin kirjan nopeasti.
Get Real (Simon Shore, 1998)
Get Real on loistava brittiläinen tarina pojasta raivaamassa tietään ulos kaapista koulunsa sosiaalisessa viidakossa. Elämänmakuinen ja realistinen kuvaus huipentuu päähenkilön ulostuloon koulun päättäjäisissä yleisön edessä. Get Real kuvaa hienosti avoimuuden ja kaapissa olemisen valintoja ja motiiveja, Elokuva on hillittömän hauska ja vain hiukan romanttinen. Se perustuu näytelmään nimeltään ”What’s Wrong With Angry?” Kouluarvosanalla arvioiden 9.
Matroos (Bavo Defurne, 1998)
Matruusi (Matroos) Bavo Defurnen hassu lyhytelokuva, joka käyttää ilmeisen lastenteatterin omaisia lavasteita kertoakseen tarinan mykkäfilmin tyyliin. Lavasteiden kirkkaat värit ja ilmeisyys kiinnittävät katsojan koko huomion näyttelijöihin, jotka hiukan pantomiimin tapaisella korostuneisuudella kertovat tarinaa. Tällä pätkällä voisi avata minkä tahansa sarjan queer-elokuvaa.
Cowboys and Angels, David Gleeson, 2003 (Tarkemmat tiedot Internet Movie Databasesta )
Edge of Seventeen, David Moreton, 1988 (Tarkemmat tiedot Internet Movie Databasesta )
Regular Guys (Echte Kerle), Rolf Silber, 1996 (Tarkemmat tiedot Internet Movie Databasesta )
Latter Daysin DVD-kansi johdatti minut etsimään nämä kolme elokuvaa käsiini ja katsoin ne nopeasti parin päivän aikana. Kaikki kolme ovat homoteemaisia ja varsin mukavaa ajanvietettä.
Ralf König: Itämaiden taikuri
Bongasin ihan vanhingossa Pride-esitteestä, että Königiltä on jälleen suomennettu uusi albumi, tällä kertaa Itämaiden taikuri. Itämaiden taikuri on Lysistraten ja Jagon tapaan itsenäinen erillinen kertomus irrallaan vakiohomppeleiden toilailuista. Tällä kertaa tarina kertoo tiukkapipoisesta mullahista, joka kenkäkauppias (!) taikoo djinniksi, lampunhengeksi, joka komeudellaan, staminallaan ja taidoillaan tyydyttää ensin haaremin naiset ja myöhemmin eräitä saksalaisia naisia ja yhden miehenkin…