Clay (Sam Huntington) tulee Keski-Lännestä opiskelijaksi suureen osavaltion yliopistoon vailla mitään käsitystä itsestään ja kiimaisena kuin nuori mies vain voi olla. Lyhytaikaiseksi jäävä ensimmäin kämppis asuntolassa vaihtuu Mattiin (Mike Erwin), jonka kanssa Clay toivoo voivansa bailata ja iskeä naisia. Suunnitelmaan kuuluu tietysti kiltaan hankkiutuminen ja siihen kuuluu nöyryyttävä initiaatioriitti. Samaan aikaan naisten killassa Amanda (Kaitlin Doubleday) kamppailee juuri samojen ongelmien kanssa. Clay kuvittelee iskevänsä Amanda tekeytymällä homoksi mutta joutuukin Amandan killan initiaatioriitin uhriksi.
Freshman orientation sisältää paljon hyviä aineksia. Se muistuttaa jollain tapaa Nationla Lampoonin juttuja mutta siinä on myös piirteitä Defying Gravitystä. Juonessa on monia hyviä elementtejä, näyttelijöistä osa on varsin kelvollisia, komedia ja musiikki toimii paikoitellen. Roolihahmot ovat suvereeneja, mutta niitä on liian paljon. Ohjaaja/käsikirjoittajalla tuntuu olleen tarve sisällyttää samaan puolentoista tunnin pätkään kaikki mahdollinen ja hänellä on ollut paljon sydämellään. Julmemmalla käsikirjoituksen pelkistämisellä, näyttelijäkaartin pitämisenä tasalaatuisempana ja roolihahmojen karsimisella Freshman orientationista olisi saanut erinomaisen komedian. Käsikirjoitusta pitäisi ehkä myös tarkastella kriittisen ajatuksen kanssa, sillä paikoitellen kohtaukset eivät saavuta komediallisuutta vaan jäävät homofobisiksi. Hyvää läppää, rohkeita kohtauksia ja kauniita ihmisiä on kuitenkin tarjolla niin paljon että vähän epätasalaatuisemmakin elokuvan jaksaa katsoa. Kouluarvosana 8.