Tero Kankaanperä
Hippiäidin (Rebecca Jenkins) ja vihreän foliohattukeksijä isän (Robert Joy) pikku emo-kullannuppu Emerson (Aaron Webber) siirtyy yleiseen kouluun vasta spermaisena 13-vuotiaana. Epätavanomaisten vanhempien pumpulissa kasvattaman pojan sopeutuminen kouluun ei ole helppoa ja hän ihastuu ensimmäiseen englanninkielen opettajaansa (Daniel MacIvor). Vanhempien suhteen ajautuessa karikkoon pojalla on rajattomasti aikaa touhuta ihastuksensa ajamana.
Marie (Monia Chokri) ja Francis (Xavier Dolan) tapaavat kutsuilla Nicolasin (Niels Schneider). Tapaaminen saa jatkoa ja pian molemmat kilpavarustelevat itseään tapaamisiin pyrkien voittamaan nuoren miehen suosion. Nicolas on viattoman oloinen luonnonlapsi joka antaa molempien ymmärtää muttei ymmärrä antaa kummallekaan. Ystävyys on koetuksella.
{youtube}OAGZz7Jgr8I{/youtube}
Angelo (Luke Kirby) ihaili Ninoa (Peter Miller) jo koulussa mutta kun Nino vastaa tehtäväkutsuun murrosta Angelon uunituoreella omalla asunnolla muodostuu suhde. Nino haluaa pitää sen tiiviisti salassa mutta Angelo ei voi ja kertoo siitä vanhemmilleen. Kanadan italialaisten siirtolaisten kortteleissa juoru leviää nopeasti Ninon äidin korviin ja soppa on valmis.
Scot (Noah Bernett) tipahtaa Samin (Ben Shenkman) ja Ericin (Tom Cavanagh) syliin kun hänen äitinsä kuolee eikä Samin hulttioveljeä tavoiteta Brasiliasta. Ericin kaappiin tämä ei sovi: eihän ex-jääkiekkotähti ja urheilutoimittaja voi elää toisen miehen kanssa eivätkä lapset ole koskaan sopineet Ericin elämään. Scot osoittautuu vieläpä melkoiseksi pakkaukseksi alakouluikäisten joukossa ja Ericin on tultava sinuiksi homoutensa ja isyyden kanssa.
Peter (Matthew Ferguson) kirjoittaa miesten ympärileikkauksesta ja tuo käsikirjoituksensa Peterille (Michael Achtman) puhtaaksi kirjoitettavaksi. Peter (Damon D’Oliveira) viettelee molemmat erikseen ja koostaa musiikkivideon Peterin pakkomielteisestä kuvamanipulaatioista, joissa hän on pääministeri Pierre Trudeaun kanssa intiimeissä kohtaamisissa. Peterin kirjeet pääministerille ovat kuitenkin kiinnittäneet poliisin huomion ja heidät pidätetään tekijänoikeusrikkomuksesta ja tuomitaan pakkotyöhön.
Zac (Olivier Benard, Émile Vallée, Marc-André Grondin) syntyy Gervaisin (Michel Côté) ja Lauriannen (Danielle Proulx) neljänneksi pojaksi jouluna 1960. Laurianne on syvästi uskova katolinen ja Gervais hyvin perinteinen mies. Heidän poikansa ovat kaikki hyvin erilaisia: esikoinen, Christian, on nörtti, Raymond kovis ja Antoine urheilija. Myöhemmin syntyy vielä viidenneksi, iltatähdeksi pikkuveli Yvan. Pienestä pitäen Zac ei ole isänsä suosiossa liian pehmeänä poikana, mutta äiti ymmärtää tätä paremmin. Äiti uskoo myös Zacillä olevan parantamisen lahja. Zac itse rukoilee apua ongelmiinsa, eniten homoseksuaalisiin haluihinsa, joita hänen isänsä on opettanut häntä pitämään kiellettyinä ja likaisina. Hän asettaa itselleen koettelemuksia joiden kautta hän joko tuhoutuu tai pelastuu. Raymond kehittää itselleen huumeriippuvuuden ja ajautuu erilleen muusta perheestä. Raymondin ja Zacin ongelmien kärjistyessä aikuisuuden kynnyksellä alkaa perheen pitkä taistelu sovituksesta.
Larry (Kevin James) on yksinhuoltaja isä, joka työssään palomiehenä elää kokoajan vaarassa. Kaupungin tiukan eläke-etuuspolitiikan vuoksi Larry ei voi siirtää eläkkeensä edunsaajaa kuollesta vaimostaan lapsiinsa, joten hän keksi vaihtoehtoisen tavan. Larry suostuttelee parhaan kaverinsa Chuckin (Adam Sandler) rekisteröimään parisuhteen kanssaan kulissiksi jonka varjolla etuuden siirto voidaan tehdä. Valitettavasti kaupunki on tarkkana väärinkäyttäjien varalta ja Larry ja Chuck päätyvät tarkkailuun, joka eskaloi asiat pisteeseen, josta ei ole paluuta.