Tero KankaanperäNuori poikahuora (Ben Bonenfant) eksyy mutkikkaaseen rappukäytävään asiakkaan luolta lähdettyään. Etsiessään tietä ulos hän kohtaa muita talon asukkaita ja harjoittaa ammattiaan. Jokaisella pokalla on tarinansa ja ne kaikki vaikuttavat huoraan. Kun tie ulos avautuu huoramme ei enää etsi sitä.
Kuolevaisuus on lapsuudesta asti kiehtonut Ivania (Sean Li). Seksuaalisuuteen hän herää myöhään, vasta kaksikymppisenä. Hän ihastuu toiseen kehoaan temppelinä pitävään nuoreen mieheen (”Windson”, Osman Hung) kuntoklubilla. Ensitreffit menevät komeasti myttyyn kun Windson kertoo seurustelevansa naisen kanssa ja olevansa hetero. Miesten ystävyys kuitenkin syvenee ja Ivan ei joudu koskaan kohtaamaan rakkautensa eroottis-romanttista vastakaiuttomuutta.
Martin (Wayne Lamont Sims) elää toista elämäänsä pohjoisten metsien keskellä maalaten ja huolehtien alkoholisoituneesta ja miesvihaajaksi muuttuneesta Jeannettesta (Pamela Stewart). Kumppanuus järkkyy kun Jeannetten hylkäämä ja äitinsä kieltänyt tytär, Sierra (Maggie Burkwit), saapuu esittelemään aviomiestään Andrewta (Sarien Sills-Evans). Äidin juhlien verukkeella venyttämä vierailu etenee kinasta toiseen ja jokainen päivä paljastaa uuden palasen riitasointuja ihmissuhteissa.
Le Vengeuren saapuessa Brestiin miehistö puhuu sen kuuluisasta bordellista, Feriasta, jonka emännän mies vaatii vaimoaan panemaan haluavia miehiä pelaamaan ensin noppaa kanssan ja häviäjät hän ottaa takaapäin. Tullessaan maihin Querelle (Brad Davis) kohtaa veljensä Robertin (Hanno Pöschi), josta on tullut Ferian emännän rakastaja. Veljesten väkivaltainen viha-rakkaussuhde purkautuu tappeluina. Querelle tekee myös oopium-kauppaa, tappaa rikostoverinsa ja syyttää paikallista rakennusmiestä murhasta. Noppansa Ferian isännän kanssa hän häviää tahallaan ja antautuu myös sen kalustoon kuuluvan korruptoituneen poliisin otettavaksi. Ja kaikkea seuraa salaa etäältä Querelleen ihastunut luutnantti Le Vengeurelta.
Perry (Anthony Mackie) tuskailee vielä 2000-luvullakin New Yorkin mustia vaivaavaa homofobiaa. Hän on tullut heitetyksi kotoaan jäätyään kiinni toisen miehen kanssa sängystä. Hän kohtaa kodittomien yömajassa Bruce Nugentin (Roger Robinson), yhden Harlemin renessanssin keskeisistä vaikuttajista, ja vaikuttuu syvästi vanhan miehen elämänkokemuksesta. Brucen muistot 1920-luvun New Yorkista asettavat Perryn oman elämän mittasuhteisiin.
AfterElton.com -sivusto julkaisi tällä viikolla laajennetun listansa parhaista homoleffoista kautta aikojen. Olen osan näillä sivuillani arvioimistani elokuvista löytänyt juuri heidän aiemman 50 parhaan homoelokuvan listansa kautta. Lista on nyt laajennettu sataan ja dokkarit on erotettu omaksi sarjakseen. AfterEltonin toimitus kyseli muutama viikko sitten nettiyleisöltä esityksiä listalle ja minäkin oman top kymppini heille lähetin.
Pip (Paul Anthony) elää kodittomana suurkaupungin kaduilla ja vie valkoisia ruusuja veljensä kuolinpaikalle. Häntä yrittävät auttaa vuorollaan poikahuora Clark (Clarence Sponagle), renttuihin rakastuva sossuopiskelija Jenny (Carly Pope) ja isä Chris (Alan Cumming). Pip kuitenkin ajelehtii päämäärättömästi veljensä kuoleman traumatisoimana. Käännekohdaksi muodostuu lopulta hänen kahdeksantenatoista syntymäpäivänään saatu äänikirje edesmenneeltä isoisältä, joka muistelee omaa kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä Ranskassa haavoittunutta ja kuolevaa taistelutoveria saksalaisia pakoon kuljettaen.
Katharina (Saskia Vester) on onnesta soikeana saatuaan pojaltaan Hansilta (Andreas Helgi Schmid) kirjeen jossa hän kertoo avioituvansa Nickin (Manuel Witting) kanssa. Äidiltä jää ymmärtämättä vain se, että Nicki on mies. Hans ei ole koskaan onnistunut tulemaan ulos äidilleen ja välit isän kanssa menivät poikki tämän käveltyä ulos perheestä vuosia aiemmin. Niinpä Hansin ja Nickin saapuminen pieneen bavarialaiskylään aiheuttaakin juoruja ja kiehuntaa. Edessä on ulostulokriisi, jota koko kylä hämmentää.
Alex (Andre Schneider) tulee kotiin ennen aikojaan ja löytää poikaystävänsä toisen miehen perästä kameran edessä. Leo (Marcel Schlutt) puolestaan tunnustaa avovaimolleen olevansa kiinnostuneempi miehistä kuin hänestä. Alexin kummalliset ystävät, Steffi (Sascia Haj), Tobias (Udo Lutz) ja Kerstin (Beate Kurecki) eivät tee helpoksi miesten toistensa löytämistä, mutta vaiherikasta touhu on.
Blaine (Nicholas Downs) on vetäytyvä ja arka kolumnisti joka haaveilee löytävänsä toisen homomiehen joka olisi kiinnostunut muustakin kuin ”vetoketjuntakaisesta”. Hänen kolumninsa ovat melkoista riutumista ja päätoimittaja alkaa saada niistä tarpeeksansa. Kämppäkaveri Cameronin (Adam Huss) sarjapanot käyvät Blainen hermoille ja syövät entisestään hänen itsetuntoaan. Xanderin (David Loren) avatessa keskustelun chatissä Cameronin kuvan houkuttelemana hän päätyy keskustelemaan Blainen kanssa puhelimessa illasta toiseen. Liian myöhään Blainelle selviää keneksi Xander häntä luulee.