D.J. (Robert Glen Keith) törmään työmatkalla isäänsä (Dean Stockwell) vieraan naisen kanssa. Asiaa lähdetään selvittelemään viikonlopuksi isän mökille vuorille, mutta perillä odottaakin yllätys kun pikkuveli Campbell (Jason Behr) on jo siellä. Isän ja Campbellin välit rikkoutuivat vuosia aiemmin isän pahoinpidellessä Campbellin poikaystävän ulostulodraamassa. Alueella liikuskelee myös kaksi vankikarkuria ja jännitys kasvaa äärimmilleen kun selviää että Campbellillä on jotain tekemistä asian kanssa.
Uhan tiellä (Rites of passage) on mainio draama isän ja homopojan välien selvittelystä. Psykologinen silmä löytää tarinasta siemeniä monenlaisille tulkinnoille itse kunkin teoista, mutta päällimmäiseksi minulle jäi tunteiden sokaisema järki. Dean Stockwellin esittämä isä on jyrkkä ja voimakas perheen pää jota vastaan ei käy sanominen – juuri sellainen umpikonservatiivinen jurri joka onnettomalla viestinnällään ajaa poikia itsemurhiin. Campbell puolestaan on älystään ja luovuudestaan huolimatta herkkä ja umpisolmussa kasvatuksensa vuoksi. Isoveljen pyrkimys ulos isän ahtaasta unelmapojan roolista on vasta oraalla. Mielenkiintoisin on ehkä kuitenkin poissaolevasta äidistä piirtyvä aavemainen kuva muiden heijastuksissa.
Uhan tiellää voisi pitää draaman toimintadraama alalajina, sillä räiskettä on tyylilajille epätyypillisen paljon. Se ei kuitenkaan merkittävästi heikennä tarinan kerronnan vahvuutta. Varsin tuntemattoman ohjaajan elämänkertatiedot Wikipediassa paljastivat myös melkoisen tarinan. Jollain tavalla ohjaajan rikos tahraa myös elokuvan, vaikka ei siihen suoraan liitykään. Kelvollinen tarina Uhan tiellä kuitenkin on. Kouluarvosana 8.