Charlie (Jonathan Gordon) on rakastanut Sebastiania (Jason Ralph) varhaisteini-iän suudelmasta alkaen ymmärtäen että rakkaus ei ole vain veljellistä parhaiden ystävien kesken vaan että hän haluaa myös jakaa elämänsä Sebastianin kanssa. Sebastian on piloille hemmoteltu rikas newyorkilaiskakara jonka maailma romahti kun isä viimein pistettiin kiven sisään talousrikoksista. Paparazzit vartioivat kaatohuoneiston tornin juurella eikä Sebastian pääse lähtemään kotoaan. Ja miksi hän lähtisikään rahvaan pariin kun ympärillä on hovi ystäviä jotka eivät voi jättää häntä. Charlie löytää kuitenkin Timin (Haaz Sleiman) ja ihastuu. Sebastianin valtavasta varjosta on kuitenkin vaikea päästä pois edes rakkauden siivin.
Vihasin Sebastiania elokuvan ensikohtauksesta alkaen. Hän toi mieleeni kammottavan lukin korkealla verkkonsa keskellä. ”Ystävät” ympärillä ovat vain kärpäsiä jotka pyristelevät pakoon. Londonin (Meghann Fahy) lähtö ja riita muiden kanssa tuotti suunnatonta iloa ja ylpeyttä yhdestä pakoon päässeestä. Charlien söpöys ja ärsyttävä nössöys riipivät kynsiä sieluni liitutaulua pitkin.
Monet elokuvan osasista ovat suomalaisille hyvin vieraita: kattohuoneistot, rikkaus, New Yorkin valtavuus, juutalaisuus ja Gilbertin ja Sullivanin musikaalisävellykset ovat täällä lähes tuntemattomia. Niiden tuntemus oletettavasti syventäisi kokemusta mutta Those People on silti hyvin onnistunut elokuva. Se on vaikuttavaa draamaa, taiten näyteltyä ja lavastettua. Kouluarvosana 9.