Bobbyllä (Andrew Chalmers / Erik Smith / Colin Farrell) ei näyttäisi menevän vahvasti: hänen isoveljensä kuolee tapaturmaisesti ja äiti seuraa pian perässä. Juuri kun Bobby on löytänyt nörtti-Jonathanin (Harris Allan / Dallas Roberts) ja ystävystynyt myös hänen perheensä kanssa myös Bobbyn isä kuolee. Bobby saa kodin Jonathanin kotona ja pojat kiintyvät toisiinsa eikä Bobbyllä todellakaan mene huonosti. Jonathan lähtee kuitenkin yliopistoon opiskelemaan ja muutaman vuoden päästä hänen vanhempansa muuttavat Arizonaan pakoon Clevelandin kylmiä talvia. Bobby päättää seurata Jonathania New Yorkiin. Jonathan asuu Claren (Robin Wright Penn) kanssa ja Bobby ihastuu tähän välittömästi. Syntyy positiivinen kolmiodraama joka syvenee vuosien mittaan sateenkaariperheeksi.
Koti maailman laidalla perustuu Michael Cunninghamin saman nimiseen romaaniin A Home at the End of the World. Se on hieno kuvaus ihmissuhteiden moninaisuudesta ja piittaamattomuudesta normatiiviseen ajatteluun. Bobby on todellakin hyvä ihminen ja häneen rakastuu myös katsoja väistämättä. Menetys on kokoajan läsnä elokuvassa ja näyttääkin siltä että Michael Cunningham kehottaa meitä ottamaan kiinni siitä ihmisestä jonka saamme riippumatta siitä mitä ympäristö siitä voisi sanoa. Sosiaalisen ympäristön suppeus on silmiin pistävää elokuvassa ja käsitteleekin oikeastaan vain Bobbyn, Jonathanin, Claren ja heidän vanhempiensa suhteita. Elokuva on hätkähdyttävän suora ja avoin, mikä on tuottanut sille pääteemaansa nähden varsin korkean ikärajan (15). Koti maailman laidalla lienee tyylilajiltaan romanttinen draama ja se kannattaa kyllä tilaisuuden tullen katsoa. Kouluarvosana 9.