Doc (Tanner Cohen) runkkaa katsellen Go:n (Matthew Camp) kuvia ja videoita. Hän tuottaa Tumbleriin fanfic-kuvia Go:sta photoshoppaamalla jonkun pornotähden kalun Go:n vartaloon. Pakkomielle ja humala tuottaa vihonviimeisen morkkiksen aiheen kun Doc lähettää Go:lle sähköpostia esiintyen dokumenttifilmin tekijänä. Pisteeksi i:n päälle Go vastaa Docille.
Uh oh, olipa kuumottavaa katseltavaa. Dociin oli aivan liian helppo samastua ja Go oli aivan liian kuuma. Odotin googlaamalla löytäväni tiedon että Matthew Camp on oikeasti aikuisviihdebisneksessä mutta nopea katsaus ei sellaista tieto tuottanut.
Getting Go: The Go Doc project on hellyyttävä mockumentary – dokkarimaiseksi tehty fiktiivinen elokuva. Ankeus go-go-tanssijan kiiltokuvamaiseksi siivotun esiintyjäkuvan takana on hyvin uskottava ja puhuvat päät saavat uskomaan katselevansa oikeaa dokkaria.
Mutta eihän näin oikeasti käy, hyvin pian ”dokumentaristi” saisi vihaiset lähtöpassit, porttikiellon ja lähestymiskiellon. Mieleeni muistui kuitenkin Terry Pratchettiin The Fifth Elephantista lukemani kuvaus jerk-syndroomasta: kun ”liian” kaunis tai komea vain epätoivoisimmat tyypit uskaltavat lähestyä sinua.
Getting Go ei ole elokuvataiteen suurtöitä vaan sieltä ihan toisesta päästä budjettihaitaria eikä sen näkemättä jääminen ole suuri menetys. Kouluarvosana 8.