Tero KankaanperäPride-kausi on taas alkamassa ja minulle on kivi kengässä pride-sanan käyttö suomenkielessä. Se on otettu osaksi kieltämme, ja jopa yhdistysten nimiä, tarkemmin pohtimatta, välittääkö se suomalaiselle lukijalle tai kuulijalle merkityksensä oikein. Vaikka sanan kritiikki julkisuudessa onkin usein läpinäkyvää sateenkaarivihamielisyyden peittelemistä, olisi järjestäjienkin usein hyvä pysähtyä sanan merkityksen äärelle.
Eletään 1990-luvun alkupuolta. AIDS-kriisi on syvimmillään: sairastuneiden määrä likenee 2,5 miljoonaa ja AIDS-kuolemia on yli 500 000. Lupaavilta näyttäneet käänteiskopioijaentsyymin estäjät, tsidovudiini ja didanosiini, alkavat flopata eivätkä proteaasin estäjät ole vielä tulleet markkinoille. Homoyhteisö on syvimmässä kriisissä: jokainen on menettänyt ainakin yhden tuntemansa henkilön AIDSille ja oljenkorret alkavat olla käytetty. ACT UP -ryhmä Pariisissa iskee konferensseihin ja lääkeyrityksiin, jakaa tietoa suojautumisesta julistein ja esittein kruisailupaikoilla ja kouluissa ja osoittaa mieltään kaduilla poliitikkojen hidasta reagointia kriisiin vastaan. Seanilta (Nahuel Pérez Biscayart) alkaa muiden tavoin aika loppua: T-solujen määrä putoaa, liitännäissairauden lisääntyvät eikä maailma voisi olla epäreilumpi. Viimeisinä kuukausina Seanin elämään astelee Nathan (Arnaud Valois) joka negatiivisena liittyy ACT UP:iin taistellakseen rakastamiensa ihmisten puolesta.
Aids-pioneerit (How to survive a plague) on dokumentti Act up -aktivistiryhmän taistelusta AIDS-epidemian alusta tehokkaan hoidon tuloon markkinoille 1996. Dokumentti on kooste videomateriaalia vuosien varrelta eri lähteistä lomitettuna epidemian alkuvaiheen keskeisten aktivistien kommenteilla. Aids-pioneerit kuvaa Act upin toimintaan noin kymmenen keskeisen aktivistin kautta täydentäen videomateriaalilla Act up -kokouksista, mielenosoituksista ja tapaamisista viranomaisten ja tutkijoiden kanssa. Dokumentti onnistuu parhaiten kuvaamaan sitä, miten vaikeaa haluttomia poliitikkoja ja tietämättömiä viranomaisia ja tutkijoita oli saada heräämään siihen tosiasiaan, että länsimainen maailmakin oli ensimmäisen tappavan kulkutautiepidemian kuorissa vuosikymmeniin tai satoihin.