Tero KankaanperäSosiaalinen media on kuohunut reilun viikon ajan siitä että Kela on alkanut kysellä toimeentulotuesta maksettavien lääkkeiden tarpeellisuuden perään. Tämä on osa normilaskelman mukaisen toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtämistä Kelan hoidettavaksi.
Eletään 1990-luvun alkupuolta. AIDS-kriisi on syvimmillään: sairastuneiden määrä likenee 2,5 miljoonaa ja AIDS-kuolemia on yli 500 000. Lupaavilta näyttäneet käänteiskopioijaentsyymin estäjät, tsidovudiini ja didanosiini, alkavat flopata eivätkä proteaasin estäjät ole vielä tulleet markkinoille. Homoyhteisö on syvimmässä kriisissä: jokainen on menettänyt ainakin yhden tuntemansa henkilön AIDSille ja oljenkorret alkavat olla käytetty. ACT UP -ryhmä Pariisissa iskee konferensseihin ja lääkeyrityksiin, jakaa tietoa suojautumisesta julistein ja esittein kruisailupaikoilla ja kouluissa ja osoittaa mieltään kaduilla poliitikkojen hidasta reagointia kriisiin vastaan. Seanilta (Nahuel Pérez Biscayart) alkaa muiden tavoin aika loppua: T-solujen määrä putoaa, liitännäissairauden lisääntyvät eikä maailma voisi olla epäreilumpi. Viimeisinä kuukausina Seanin elämään astelee Nathan (Arnaud Valois) joka negatiivisena liittyy ACT UP:iin taistellakseen rakastamiensa ihmisten puolesta.
Tämän puheenvuoron kirvoitti aamun uutinen hopeaveden määrittelemisestä lääkkeeksi sen markkinoinnin suitsimiseksi. Fimea on THL:n tapaan tarttunut nanopartikkeleita hopeaa sisältävien vesiliuosten käyttöön suun kautta. Professori Kirsi Vähäkangas on todennut käytännöstä tyylikkäästi: ”Kun sanon, että hopea on myrkyllistä, se ei ole mielipide. Puhun sen tiedon varassa, mitä olen 40-vuotisen urani aikana kerännyt.” Kysymys on aivan ilmiselvästi huuhaasta ja vieläpä vaarallisesta sellaisesta. Ei ole epäilystäkään etteikö hopeaveden oraalinen käyttö lapselle olisi kiireellisen huostaanoton peruste. Itsensä jokainen saa halutessaan myrkyttää mutta valheellisin väittein sillä rahaa tekeviä voi perustellusti syyttää petoksesta ja pahoinpitelystä. Valitettavasti meillä ei ole puoskarilakia joka tarjoasi ratkaisun tällaisiin ongelmiin. Fimean päätös käynnistää hopeaveden lääkkeeksi luokittelu on nimittäin huono juttu. Se rapauttaa uskoa Fimean toimintaan toissijaisten tarpeiden täyttämiseksi.
Ron Woodroof (Matthew McConaughey) on viheliäinen mulkku. Rodeoista vedonlyönnillä ja huijauksilla hankkimansa rahat hän upottaa viinaan, huumeisiin ja huoriin. Narkkarihuorien naimisesta ilman kortsua saa hiv:n kuten nykyään hyvin tiedetään. 1985 sitä ei tiedetty ja aidsia pidettiin homojen ja narkkarien syöpänä. Diagnoosin hyväksyttyään Ron tekee uskomattoman muodonmuutoksen sivistymättömästä sähkömiehestä aids-asiantuntijaksi joka opiskelee kaiken hi-viruksesta ja aidsista kirjastossa lääketieteellisiä julkaisuja selaten. Käytyään kuoleman porteilla AZT-hoidosta huolimatta hän löytää Meksikosta lääkärin jonka kautta saa aidsin hoitoon käytettyjä lääkkeitä, rohdoksia ja ravintolisiä salakuljetettavaksi Yhdysvaltoihin. Homofobinen mulkku tarvitsee kuitenkin naisena elävän Rayon (Jared Leto) kumppanikseen päästäkseen sairauden runteleman homoyhteisöön sisälle. Syntyy kumppanuus joka tarjoaa epätoivoisille sairastuneille toivoa purkissa sievoista korvausta vastaan.