Love! Valour! Compassion kertoo ystävyydestä. Se kuvaa ystävyyttä homoyhteisössä tuoden mukaansa sen erityispiirteet. Se on elokuva, jonka loppupuolella katsoja rupeaa nimeämään hahmoa joka haluaisi tai ei haluaisi olla. Elokuvan asetelmassa ja tunnelmassa on hiukan Golden pondia.
Kategoria: Elokuva-arviot
Arvioita hlbt-elokuvista, televisiosarjoista ja dokumenteista.
Kategoriat
9 Dead Gay Guys (Lab Ky Mo, 2002)
9 Dead Gay Guys on tyylilajiltaan lähellä Puuta heinää ja muutama vesiperä (Lock, stock and two smoking barrels) -elokuvaa. Erona on lähinnä se, että se on homoleffa kirjaimellisessa merkityksessä: se on todellakin tehty homoyhteisön sisäpiirin jutut tunteville ihmisille. Ja siinä on vähemmän tolkkua…
Vanha syyttömänä tuomittu mies (Aubert Pallascio) tekee kuolemaan vankilassa ja on pyytänyt piispan (Marcel Sabourin) kuulemaan synnintunnustuksen. Tosiasiassa vanki on yhdessä vankilan papin ja muiden vankien kanssa lavastanut kymmenien vuosien takaiset tapahtumat, jotka johtivat tuomioon. Näytelmä pakottaa piispan kulkemaan vangin rinnalla läpi menneet tapahtumat ja tunnustamaan oman osuutensa niissä. Kuulostaako tutulta? Tämänkin tapaisia elokuvia on tehty useampia.
Häivähdys pinkkiä (Touch of Pink) sai minut miettimään, montako saman genren elokuvaa olen aiemmin nähnyt. Aihe – sekä eri maanosien, että homo- ja heteroseksuaalisen kulttuurin kohtaaminen perheessä – tuntuu jo kuluneelta, mutta en saanut päähäni kuin Parempi kuin Beckham (Bent it like Beckham) ja Hääjuhla (The Wedding Banquet). Tällä kertaa Alimin (Jimi Mistry) ja Gilesin (Kristen Holden-Ried) suhde on koetuksella kun intilainen suku valmistautuu Alimin serkun häihin.
Oletko koskaan kuullut sanontaa: niin syvällä kaapissa, että perse on Narniassa? Jos et vielä tiedä mitä se tarkoittaa, katso mallia tämän leffan päähenkilöstä! Samalla saat arvokkaan oppitunnin siitä mihin se myös väistämättä johtaa.
Kategoriat
Trick (Jim Fall, 1999)
Trick kertoo 24 tunnista, jotka lähtevät liikkelle kun go-go-poika Mark (John Paul Pitoc) pokaa elokuvan päähenkilö Gabrielin (Christian Campbel) metrosta ja miehet etsivät paikkaa naida. Gabrielin ääliö kämppäkaveri monopolisoi kämppää ranskalaisen ”tyttöystävänsä” kanssa eikä muutakaan paikkaa oikeastaan ilmaannu. Satunnaisesta panosta ei sitten tulekaan mitään mutta Markin ja Gabrielin suhde muuttuu vakavammaksi.
Kategoriat
Mandragora (Wiktor Grodecki, 1997)
Piditkö Trainspottingia inhorealistisena ja kuvottavana? – Jos, niin älä katso tätä leffaa! Mandragora kertoo 15 vuotiaasta Marekista, joka karkaa kotoa Prahaan ja päätyy Tsekin julmaan poikahuorabisnekseen muiden välineeksi rahaan. Marekin tie kulkee ryöstöjen, väkivallan ja huumeiden kautta tilanteeseen jossa hän kuolee yliannostukseen wc:n eriössä isänsä kustessa pisuaariin oven toisella puolella. Kummallisinta leffassa on, että vaikka katsoja tietää täsmälleen mihin elokuva päättyy 15 minuuttia sitä katsottuaan, Mandragoran katsoo silti.
Kategoriat
Jeffrey (Christopher Ashley, 1995)
Jeffrey on varmaankin ilmestyessään 1995 ollut ajankohtainen ja hiukan rohkeakin leffa. Nyt, 12 vuotta myöhemmin, se on lähes roskaa. Olen aina pitänyt kriteerinä hyvälle elokuvalle, että sen pitää herättää ajatuksia ja/tai tunteita. Vapauttava itku, rentouttava räkänauru, pyhä viha ja kuvottava inhokin kelpaavat. Tällä mittapuulla Jeffreykään ei ole aivan surkea.
{youtube}suL3VEJVgLY{/youtube}
Kategoriat
Get Real (Simon Shore, 1998)
Get Real on loistava brittiläinen tarina pojasta raivaamassa tietään ulos kaapista koulunsa sosiaalisessa viidakossa. Elämänmakuinen ja realistinen kuvaus huipentuu päähenkilön ulostuloon koulun päättäjäisissä yleisön edessä. Get Real kuvaa hienosti avoimuuden ja kaapissa olemisen valintoja ja motiiveja, Elokuva on hillittömän hauska ja vain hiukan romanttinen. Se perustuu näytelmään nimeltään ”What’s Wrong With Angry?” Kouluarvosanalla arvioiden 9.