Nuori mies (Peter McEnery) lähtee pakoon työpaikaltaan rakennustyömaalta nähdessään poliisin kaartavan työmaatoimiston eteen. Seuraavan vuorokauden hän pakoilee poliisia tavaten ystäviään ja tavoitellen maineikasta nuorta asianajajaa (Dirk Bogarde) kunnes jää kiinni. Nuori mies tunnustaa kuulustelussa käyttäneensä asemaansa kirjanpitäjänä hyväkseen nostaessaan rakennusliikkeeltä palkkaa viitenä eri henkilönä mutta ei suostu kertomaan motiivia teolleen eikä mihin on rahat käyttänyt. Vasta nuoren miehen hirttäydyttyä sellissä poliisi saa koottua yhteen nuoren miehen repimät leikekirjan sivut ja löytää yhteyden nuoreen asianajajaan ja kiristykseen.
Uhattu (Victim) on merkittävä elokuva. Se avasi brittiläisen elokuvamaailman homoseksuaalien kuvaamiselle positiivisesti aiemman demonisoinnin tai uhriuttamisen sijaan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa sensuurikoodi oli muilta osin jo murtunut, mutta homoseksuaalisuuden kielto elokuvissa kesti vielä kolme vuosikymmentä ja Victim kiellettiin siellä. Uhattu kuvaa nuoren lakimiehen voimaantumista vastustamaan kiristystä ja kiristäjien mandaatiksi kutsuttua homoseksuaalisuuden kriminalisointia. Elokuvan merkittävyyden ymmärtää paremmin kun sen asettaa historialliseen viitekehykseensä: 1961 oli 10 vuotta ennen kriminalisoinnin päättymistä Suomessa, seksikesään -65 oli vielä neljä vuotta ja Eichmannin natsioikeudenkäynti toi keskitysleirien homoseksuaaleihin kohdistuneet hirmuteot maailman tietoisuuteen ensimmäistä kertaa.
Mustavalkoisen elokuvan valon ja varjon merkittävyys antaa Uhatulle dramaattisuutta jota ponteva orkesterimusiikki vain voimistaa. Dialogi on voimissaan ja elokuvan käsikirjoittajat ovat pistäneet useiden henkilöiden suuhun todellisia helmiä kriminalisointia vastaan. Elokuvan vanhaa brittienglantia olikin ilo seurata vaikka monet ajan homojen slangin ilmaisut varmasti menivät ohi sekä suomentajalta että katsojalta. Uhattu (Victim) on erinomainen oppitunti homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin ja tabun tuottamista inhimillisistä tragedioista lukemattomissa muodoissaan. Elokuva nähtiin Suomessa ensimmäisen kerran jo julkaisua seuraavana vuonna mutta YLE:llä vasta 1974. Kouluarvosana 9.