Kategoriat
HLBTIQ

Kansainvälinen politiikka ja seksuaalivähemmistöt

Olen kesän ajan seurannut muutamia kansainvälisiä uutispalveluita, jotka keskittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan uutistarjontaan.  Uutiset ovat olleet viime aikoina todella masentavia ja nostattaneet minussa pyhää vihaa ja raivoa.

Viikko sitten (7.8.) uutisoitiin kuinka Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa koulutuslautakunta oli päättänyt sallia uskonnollisen äärioikeiston levittää kouluissa tietoa homoseksuaalien eheytymisterapiaa koskien. Tarpeetonta sanoa, että kyseessä on tuhoisa puoskarointi, jota koskeva lääketieteellinen tutkimus osoittaa selvästi toiminnan olevan haitallista.

Päivää myöhemmin (8.8.) uutisiin nousi Venäjän ortodoksikirkon kannanotto, jonka mukaan ainoastaan onnettomien homoseksuaalien esittäminen koulujen opetusmateriaalissa pelastaa maan. Ortodoksikirkkohan on Venäjällä valtion kirkko ja sillä on siksi valtava painoarvo maassa.

Kaksi päivää tämän jälkeen (10.8.) uutinen Nigeriasta kertoo 18 miehen odottavan todennäköisesti kuoleman tuomiota islamilaisen lain mukaan, koska he olivat viranomaisten mukaan ”osallistuneet homohäihin naisiksi pukeutuneina”. Uutisen mukaan tällaiset perättömät syytökset ovat hyvin yleisiä Nigeriassa, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan tai 14 vuoden vankeustuomioon.

Eilen (12.8.) italialainen Trevison kaupungin apulaispormestari julisti järjestävänsä ”etnisen puhdistuksen” siivotakseen ”valloilleen päässeet” homokruisailijat kaupungista. Apulaispormestarin mukaan ”kaupungissa ei ole sijaa hinteille, menköön johonkin missä heitä siedetään”.

Tänään (13.8.) uutinen australiasta kertoo, että sikäläinen pääministeri aikoo toistaa edellisten vaalien alla tekemänsä tempauksen. Kolme vuotta sitten pääministeri kalasteli vaaleissa ääniä puolueelleen ajamalla juuri niiden alla läpi avioliiton vain vastakkaista sukupuolta oleville rajoittavan lain. Nyt tähtäimessä ovat sateenkaariperheet ja pääministeri aikoo tehdä adoptio ulkomailta mahdottomiksi homo- ja lesbopareille.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Sikasiistit sukujuuret (David O. Russell, 1996)

Sikasiistit sukujuuret leikkii todellakin katastrofilla: sillä mahdollisuudella, että katsoja menettää järkensä ja nakkaa elokuvaa toistavan laitteen ikkunan läpi ulos. Mel Coplin (Ben Stiller) on – ylläri, ylläri! –  neuroottinen kolmekymppinen mies, jonka avioliitto on hauraassa tilanteessa ensimmäisen lapsen synnyttyä. Nancy-vaimoon (Patricia Arquette) sopii hyvin ilmaisu ”long-suffering” vaikka nuoresta parista onkin kysymys. Mel retuuttaa vaimonsa mukaan hänen adoptionsa aikanaan hoitaneen adoptiotoimiston täydellisen kyvyttömän työntekijän (”Tina”, Téa Leoni) kanssa matkalle tapaamaan Melin biologisia vanhempia. Kaikki menee kuitenkin päin persettä ja onnettomuudesta toiseen lipsuva matka päättyy Melin ja Nancyn suhteen uudelleen syntymään.

Kategoriat
Viikkosavon keskiviikkokolumnit 2007

Suojissa metsien, rannoilla järvien, Loisteessa auringon tai kuun…

Ilkka Alangon sanoitus puolen vuosikymmenentakaiseen Neljän ruusun kesähittiin ”Missä vaan” kertoo vähän toisenlaisesta kesästä kuin nyt nauttimamme. Yleensä heinäkuulle osuvat helteet saavat suomalaisetkin villiintymään ja seksiä harrastetaan paljon. Satoa kerätäänkin sitten loppukesä, seuraava Vapun seutu ja vielä vuosien päästäkin – suurin osa vahinkoja.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Finding North (Tanya Wexler, 1998)

Finding northissa Travis (John Benjamin Hickey) seuraa kuolleen poikaystävänsä nauhoittamia ohjeita ja kompuroi itsetuhoisten ajatusten ja kolmekymppisen, työttömän, kotona-asuvan pankkineidin (”Rhonda”, Wendy Makkena) kanssa kohti edesmenneen ainoaa elossa olevaa sukulaista Texasissa. Elokuva tuntuu luottavan paljon siihen, että kaksi elämänsä hukannutta voi yhdessä löytää hukkaamansa. Elokuvan valopilkkuja ovat sen hetkittäin kelvollinen komiikka ja ihastuttava boy-nextdoor -tyyppinen hunk Jay Michaelson (”Bud”). Muutoin kouluarvosana 7.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasesta.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Zero Patience (John Greyson, 1993)

Zero Patience on jopa tässä sarjassa ihmeellinen elokuva – eikä valitettavasti positiivisessa merkityksessä. Siinä Sir Richard Burton (John Robinson) nuoruudenlähteen kuolemattomaksi tekemänä valmistelee kanadalaiselle luonnontieteen museolla uutta näyttelyä myyttisestä nolla potilaasta (”Zero Patient”, Normand Fauteux), joka ”toi hi-viruksen Pohjois-Armerikan mantereelle Afrikasta”. Elokuva on modernin musikaalin tyylinen.  

Kategoriat
Elokuva-arviot

Urbania (Jon Matthews, 2000)

Urbania on vahvimpia elokuvia joita olen pitkään aikaan nähnyt. Se on loistava tarina väkivallan aiheuttamasta traumasta. Päähenkilönä on supersöpö Charlie (Dan Futteman), joka kokoaa katsojalle pienen pienistä sirpaleista tarinaa, joka muutti hänen elämänsä. Charlie on menettänyt poikaystävänsä ja yrittää oppia elämään ja toipua menetyksestä. Dan Futterman näyttelee loistavasti hellää miestä, joka ei kykene vastaamaan väkivaltaan väkivallalla.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Broadway Damage (Victor Minetti, 1997)

Broadway damage kertoo Marcista (Michael Lucas), Robertista (Aaron Williams) ja Cynthiasta (Mara Hobel). Marc on Broadway näyttelijä wannabe, joka muuttaa yhteen Cynthian, täydellisen lapsellisen Madonna wannabeen kanssa. Robert on Broadway säveltäjä wannabe ja Marcin paras kaveri. Ai niin ja Marc ja Robert ovat tietenkin homoja ja Robert rakastaa salaa Marcia.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Totally confused (Greg Pritikin & Gary Rosen, 1998)

Totally confused on todella nimensä mukainen tarina. Johnny (Greg Pritikin) on mielestään läpimurron kynnyksellä oleva artisti, jonka elämän palaset ovat loksahtamassa paikoilleen: ura etenee ja hän on muuttamassa yhteen tyttöystävänsä Annien (Jackie Katzman) kanssa. Rinnalla kulkeva kaveri, Wiley (Gary Rosen), on luuseri, joka kieltää olevansa homo vaikka kerää homopornoa koska ei ole koskaan harrastanut seksiä.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Total Eclipse (Agniezka Holland, 1995)

Total Eclipse lienee tunnetuin siitä kaapattunen Leonardo DiCaprion nakukuvien vuoksi. Se on kahden runoilijan, Arthur Rimbaudin (Leonardo DiCaprio) ja Paul Verlainen (David Thewlis) tarina. Molemmat ovat todellisia historillaisia henkilöitä ja harrastivat tiettävästi sodomiaa siihen pisteeseen, että Verlaine kärsi siitä vankeustuomion. Muusta tarinan todenpitävyydestä en tiedä.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Velvet goldmine (Todd Haynes, 1998)

Velvet goldmine on hiukan vaikeasti seurattava – tai sitten vain tylsä – tarina toimittajasta, joka penkoo murhansa lavastaneen rokkarin tarinaa ja katoamista julkisuudesta. Tarinaan on sotkettu mystisiä/scifi-elementtejä. Elokuva ei oikeastaan kelpaa queer-elokuvaksi, vaikka keskeinen päähenkilö biseksuaalisuutta julistaakin. Kouluarvosana 7.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasesta.