Sikasiistit sukujuuret leikkii todellakin katastrofilla: sillä mahdollisuudella, että katsoja menettää järkensä ja nakkaa elokuvaa toistavan laitteen ikkunan läpi ulos. Mel Coplin (Ben Stiller) on – ylläri, ylläri! – neuroottinen kolmekymppinen mies, jonka avioliitto on hauraassa tilanteessa ensimmäisen lapsen synnyttyä. Nancy-vaimoon (Patricia Arquette) sopii hyvin ilmaisu ”long-suffering” vaikka nuoresta parista onkin kysymys. Mel retuuttaa vaimonsa mukaan hänen adoptionsa aikanaan hoitaneen adoptiotoimiston täydellisen kyvyttömän työntekijän (”Tina”, Téa Leoni) kanssa matkalle tapaamaan Melin biologisia vanhempia. Kaikki menee kuitenkin päin persettä ja onnettomuudesta toiseen lipsuva matka päättyy Melin ja Nancyn suhteen uudelleen syntymään.
Minun sietokykyni Ben Stillerille alkaa olla heikko. Olen kehittänyt allergiaa tuota neuroottisten 30-jotain miesten rooleja tekevää pelleä kohtaan jo elokuvasta Sekaisin Marista alkaen. Flirting with disaster on vieläpä hiukan tavanomaista Stiller leffaa hermostuttavampaa katseltavaa. Elokuvan ikävin piirre on amerikkalainen keskinäiseen huutamiseen ja päälle puhumiseen perustuva viestinnän tapa jossa kaikki lähtee vastakkain asetteluista. Elokuvan ainoa ansio on hetkellisesti kelvollisen tason saavuttava tilannekomiikka – muutoin ei ole mitään syytä kiusata itseään tällä rainalla. Kyseessä ei ole oikeastaan edes hlbt-elokuva. Kouluarvosana 6.