Megan (Natasha Lyonne) on tyytyväinen elämäänsä. Cheerleading on lukiossa hauskaa ja tarjoaa mukavan kaveriporukan. Poikaystävä Jaredin (Brandt Wille) yli-innokkaat kielisuudelmat eivät kuitenkaan innosta. Megan onkin autuaan tietämätön vanhempiensa ja kaveriensa huolesta, että hän olisi lesbo ja lähtö pariksi kuukaudeksi eheytysterapiaan tulee hänelle shokkina.
Katsoin Olen kunnon tyttö (But I’m a Cheerleader) äskettäin uudelleen pitkän tauon jälkeen. Ensimmäinen kerta oli joskus paljon ennen näiden elokuva-arvioiden kirjoittamisen aloittamista. Olin valitettavasti unohtanut miten huono se on.
Elokuva lähes saavuttaa todella muovisen camp-tunnelman, mutta yksityiskohtien viimeistelemättömyys ei aivan kanna perille saakka. Sellaisena kuin se on But I’m a Cheerleader on kuitenkin erinomaisen osuvaa pilkkaa eheytysliikkeistä.
Olen kunnon tyttö on räikeä ja hyvin tähditetty – pääosissa nähdään mm. Clea DuVall ja RuPaul. Käsikirjoittaja on kuitenkin unohtanut tappaa rakkaimpansa (kill your darlings) ja juonessa on liikaa väkisin muottiin väännettyjä kohtauksia. Kunnon räkänaurut But I’m a Cheerleaderistä kyllä saa, mutta siinä on tuhti annos camp-huumoria ja naurua elokuvalle, ei sen kanssa. Kouluarvosana 6.