Matthias ja Maxime (Xavier Dolan, 2019)

Maxime (Xavier Dolan) tekee lähtöä Australiaan. Köyhä elämä Montrealissa päihdeongelmaisen äidin asioista huolehtien ja kavereiden kanssa örveltäen ei enää riitä. Lapsuuden ystävä Matthias (Gabriel D’Almeida Freitas) on luvannut hankkia isältään suositukset Maximelle jotta tämä saa muutakin kuin baarityötä Australiassa. Kaveriporukka kokoontuu Rivetten (Pier-Luc Funk) perheen mökille jossa piikkinä lihassa häärii Rivetten pikkusisko lyhäriprojekteineen. Hyväntahtoinen Maxime auttaa nuorta taitelijan alkua ja Matthias päätyy vastanäyttelijäksi heikon itsetuntemuksensa vuoksi. Seuraa suudelma joka muuttaa kaiken.

Matthias ja Maximessa oli monta kohtaa joissa koin ylitsevuotavan ”voi * mitä tyyppejä” -hetken. Rivetten äiti ystävineen, Maximen täti ja torontolainen vieraileva juristi nyt pari mainitakseni. Elokuvan henkilögalleria on uskomaton. Se on myös varsin runsas ja penkinkuluttajien kollegiomme tuomio oli että leffa olisi hyötynyt kokoonkeittämisestä: vähän vähemmän hahmoja ja mittaa.

Ihmissuhdesolmun avaamiseen menee se aika mikä siihen menee mutta sen katsominen elokuvan muodossa voi olla piinallisen pitkällistä. Matthiasin vetäessä liinat kiinni ja todetessa ”en tiedä mitä olemme tekemässä” multa oli päästä parahdus ja käteni nousivat päätäni puristamaan. Koko leffateatteri tuntui kyllä tietävän ja naurunhörähdyksestä päätellen lausuntoa pidettiin pihalla kuin lumiukko olevalta tulevana. Sen verran pihalla Matthias olikin että minä aloin kaivata sellaista kyynärvarren mittaista ruiskua henkistä laksatiivia rektaalisesti annosteltavaksi. Kaikki muut hänen ympärillään näyttivät olevan paljon paremmin perillä tilanteesta, Rivette ja vaimo (Marilyn Castonguay) ainakin.

Aina välillä toivoisin että Kuvakukko markkinoisi elokuviaan vähemmän taiteellis-poliittisen korrektisti ja sanoisi ääneen ”tää on homoleffa”. Ohjaajan nimi, Xavier Dolan, herätti epäilyksen kun muistin hänen Kangastuksista, mutta Kuvakukon mainosteksistä en olisi muuten keksinyt. Onneksi Ranneliikkeen arvio ilmestyi herättämään ja kävin elokuvan katsomassa. Myöhemmin minulle selvisi että olenhan mä nähnyt Dolanin näyttelevän myös I killed my mother:issa.

Matthias ja Maxime on hauska ja herättää tunteita mutta pitkällisyydestä johtuen joudun siltä pari pistettä verottamaan. Kouluarvosana 8.

Lisää elokuvasta IMDB:stä.