Raymond (Noel Palomaria) saa ylennykset etsiväksi edeltäjänsä kuoltua järkyttävässä, omituisessa ja nolossa onnettomuudessa. Parikseen ja mentorikseen hän saa Tomin (Charles Lanyer), joka on tehnyt hommaa jo liian kauan. Ensimmäiseksi tapauksekseen Raymond saa nuoren miehen seksuaalista väkivaltaa sisältävän murhan, joka pian osoittautuu ensimmäiseksi sarjassa erittäin julmia tapauksia. Tappaja iskee silmänsä Raymondiin ja murhasarjasta tulee henkilökohtainen.
Hard edustaa varsin harvinaista tyylilajia homoleffoissa: se on rikostrilleri joka likenee kauhuleffaa. Hakematta mieleen tulee Uhrilampaat, joskin nyt väkivallassa on homofobinen twist. Kohdalleni sattui ilmeisesti vielä leikkaamaton ja luokittamaton versio elokuvasta eli siis koko mässäily kaikkine yksityiskohtineen. Tyylilaji ei ole minua sitten teinivuosien viehättänyt tippaakaan. Järkyttävyyttä tarinaan tuo Raymondin kaapista tuloa seuraava avoin ja väkivaltainen työpaikkakiusaaminen. Se oli minulle järkyttävämpää kuin sarjamurhaajan teot.
Erityisen hyvin näytelty, ohjattu tai isolla budjetilla tehty Hard ei ole. Jotenkin siitä jäi minulle menneen aikakauden leima, kuin se kuvaisi 80-lukua, eikä kuvausaikaansa 90-luvun lopulla. Joitakin tutkimisen arvoisia sivujuonteita käsikirjoituksessa jätetään kokonaan läpikäymättä tai niihin vain vihjataan. Hard on tyylilajinsa vanki ja siksi tuomittu keskinkertaisuuteen. Kouluarvosana 8.