Tero KankaanperäTary Höykinpuron jo 2006 toimittama Kivun kauneus on maannut vuosia ensin hyllyssäni ja sittemmin ”ei takaisin hyllyyn ennen kuin luettu” -pinossa lattialla sänkyni vieressä. Sen lukeminen kesti kuukausia mutta muodostui lyhyistä intensiivisen ahmimisen jaksoista ja pitkistä tauoista niiden välillä.
Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg menettävät poikansa traagisesti. Terapeuttina mies ottaa hoitaakseen vaimonsa saattamisen surun läpi. Surutyö vie pariskunnan Edeniin, mökille korpeen. Liian myöhään miehelle selviää, että vaimo ei ole sekaisin surusta vaan lepakot ovat hiipineet tapuliin jo aiemmin.
Robert (Daniel MacIvor) siivoaa ihmisten asuntoja ja haistelee ihmisiä etsien sitä oikeaa. Rona (Mary-Louise Parker) on Robertin bestis ja tekee mielikuvituksellisen näköisiä, mutta tylsän makuisia täytekakkuja. Ruth hieroo ihmisiä ja kokee epätoivoa ihmeelliseksi muuttuneen 16-vuotiaan tyttärensä Rachelin (Nadia Litz) edesottamusten vuoksi. Vakavin näistä on Ruthin asiakkaan Annan (Molly Parker) pienen tyttären hukkaaminen. Richard (Philippe Volter) on kuulonsa menettämässä oleva silmälääkäri. Näiden ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa ja yhteen vielä muutamien muiden aistiensa kautta elävien ihmisten elämien kanssa. Toinen näitä ihmisiä yhdistävä tekijä on kipu.