Tero Kankaanperä
Elio (Timothée Chalamet) joutuu luovuttamaan huoneensa vanhempiensa kesäpaikassa Pohjois-Italiassa Oliverille (Armie Hammer), tuoreimmalle sarjassa jokakesäisiä nuoria tutkijoita jotka tulevat työskentelemään isän (Michael Stuhlbarg) kanssa. Oliver ärsyttää Eliota tavalla joka hämmentää häntä. Kesän edetessä Elio ymmärtää ihastuneensa Oliveriin. Asetelma ja se että Elio on vain 17 saa Oliverin ottamaan etäisyyttä poikaan. Elio kuitenkin tietää mitä haluaa.
Mitä jos kolmikymppinen amerikkalaismies (Mark, Charles W. Blaum) tapaisi netissä ikäisensä italialaismiehen (Andrea, Alessando Calza) ja näille syntyisi virtuaalisuhde? Ja jos tämä suhde päätettäisiin siirtää tosielämään tapaamisella amerikkalaismiehen luona Dallasissa. Entäpä jos amerikkalaismies kuolisikin yllättäen auto-onnettomuudessa ja italialaismies tapaisikin edesmenneen parhaan ystävän (Jeff, Adam Neal Smith) surun keskellä selvittämässä ystävänsä asioita?
Kuolema Venetsiassa (Death in Venice) on vuonna 1912 ilmestyneen Thomas Mannin novellin Der Tod in Venedig filmatisointi 70-luvun alusta. Elokuvan musiikkina soivat Mahlerin 3. ja 5. sinfonia. Voidaan siis puhua kaikella tapaa wanhasta tavarasta. Perusjuoni esittää Venetsiaan saapuvan vanhan professorin intohimoisen ihastuksen nuoreen kauniiseen puolalaispoikaan ja siitä seuraavan kuoleman. Kuolema Venetsiassa on äärettömän hidastempoinen, toistava ja tylsä. Lisäksi monet asiat siinä ovat raivostuttavan typeriä. Siispä edessä on kuolema katsomossa. Elokuva kuuluu kuitenkin niihin klassikoihin jotka on syytä joskus nähdä vaikka sitten puoliväkisin.
Lisää elokuvasta Wikipediasta.
Giorni on italialinen leffa hiv-positiivisesta miehestä, jonka turvallisen elämän pieni syrjähyppy rikkoo. Claudio (Thomas Trabacchi) rakastuu Andreaan (Riccardo Salerno) ja jättää Darion (Davide Bechini), laiminlyö hoitonsa ja sotkee elämänsä. Lopulta hän kiskoo itsensä takaisin yksinäiseen, säännölliseen ja turvalliseen elämään.