Velvet goldmine on hiukan vaikeasti seurattava – tai sitten vain tylsä – tarina toimittajasta, joka penkoo murhansa lavastaneen rokkarin tarinaa ja katoamista julkisuudesta. Tarinaan on sotkettu mystisiä/scifi-elementtejä. Elokuva ei oikeastaan kelpaa queer-elokuvaksi, vaikka keskeinen päähenkilö biseksuaalisuutta julistaakin. Kouluarvosana 7.
Avainsana: elokuva
Trio kertoo sukupolvenvaihdoksesta taskuvarasporukassa. Karl (Christian Redl) ja Zobel (Götz George) ovat tulossa vanhoiksi ja Karlin jouduttua kohtalokkaaseen onnettomuutteen Lizzi (Jeanette Hain), Zobelin tytär, rekrytoi porukkaan uuden jäsenen, Rudolfin (Felix Eitner). Sukupolvenvaihdos ei kuitenkaan ole kivuton, vaan päitä täytyy kolistella melko tavalla yhteen ennen kuin uusi dynamiikka muotoutuu.
Taisipa käydä niin, että katsoin väärän leffan. Samalla nimellä kun on tehty elokuva jo 1998. Tämä 2006 elokuva on siitä poikkeuksellinen, että päähenkilö kuolee jo elokuvan alussa. Loppu leffa on sitten sitä, kun Saran (Alexa Davlos) äiti (Diane Keaton) ja ystävät (”Adam” – Tom Everett Scott, ”Maddy” – Lauren German, ”Peter” – Josh Hopkins ja ”Shawn” – Chris Pine) tekevät yhdessä riidellen surutyötään.
Rakkautta ja kuolemaa Long Islandilla on erikoinen tarina brittikirjailijasta (”Giles De’ath”, John Hurt), joka tipahtaa liian nopeasti vuosikymmenten takaa nykyaikaan, ihastuu amerikkalaiseen näyttelijään (”Ronnie Bostock”, Jason Priestley) ja kehittää pakkomielteen tähän. Giles matkustaa Yhdysvaltoihin tapaamaan Ronnieta ja viettääkin paljon aikaa Ronnien ja hänen tyttöystävänsä Audreyn (Fiona Loewi) kanssa. Elokuva saavuttaa huippunsa yksipuolisen rakkauden tunnustuksessa poikkeuksellisen myöhään.
Lola and Billy the Kid kertoo turkkilaisista siirtolaisista Saksassa. Lola (Gandi Mukli) on drag artisti turkkilaisille homomiehille suunnatussa yökerhossa Berliinissä. Hän asuu Bilidikidin (Edral Yildiz) kanssa, vaikka suhde ei kukoistakaan herrojen erilaisten tulevaisuuden kuvien tähden. Yllättäen Lola saa tietää, että hänellä on myös pikkuveli Murat (Baki Davrak) ja perheen historia alkaa avautua koko karuudessaan.
Oman elämänsä sankari (The Cider House Rules) kertoo Homerista (Tobey Maguire), joka kasvaa tohtori Wilbur Larchin orpokodissa. Larch johtaa orpokotia omaperäisellä tavalla ja tarjoaa myös muita palveluita naisille pulassa. Homer päättää kuitenkin aikuistuttuaan lähteä orpokodista ja päätyy omenatilalle poimimaan omenoita ja asumaan parakissa muiden poimijoiden kanssa.
Spin the Bottle vihjaa olevansa yhtä ja toista elokuvan mittaan ja lopussa katso jää ihmettelemään: mistä tässä oli kysymys. Jonah (Holter Graham) on kutsunut neljä lapsuuden ystäväänsä lapsuuden kesäpaikkaan viettämään viikonloppua. Ted (Mitchell Riggs) ja Bev (Kim Winter) ovat kihlautuneet, Rachel (Heather Goldenhersh) on sekaisin poikaystävän jätettyä hänet ja Alex (Jessica Faller) on oma rääväsuinen itsensä. Viikonlopun aikana pyöritetään pulloa (ei tosin niillä kaikkien tuntemilla säännöillä) ja kelataan ihmissuhteita. Kulminaatio saavutetaan kun Bev tunnustaa Tedille naineensa illalla Jonahin kanssa ja Ted toteaan: ”Tiedän. Niin minäkin.”
Aamiainen Plutolla (Breakfast on Pluto) on juuri niin hyvä kuin ohjaaja Neil Jordanin ja pääosan esittäjän Cillian Murphyn nimi lupaavatkin. Patrick ”Kitten” Braden (Cillian) Murphy jätetään vauvana pappilan ovelle pienessä irlantilaisessa kylässä. Jo kouluikäisenä Patrick pistää koulun ja kylän sekaisin omaksumalla naisen roolin elämässä. Täysi-ikäisenä Patrick lähtee Lontooseen etsimään äitiään ja hän tulee ystävänsä kautta kytketyksi IRA:n baariin tekemään pommi-iskuun.
”Kultakalalla on 3 sekunnin muisti. Rakastuneet ovat vähän samanlaisia – rakastuessaan unohtaan millainen tuska on edellisen rakkauden päättyminen.” Tätä toistetaan Goldfish memoryssä jatkuvasti ja kultakaloja vilahtelee maljoissa, suihkuverhoissa ja joitain hahmojakin voisi kutsu kultakaloiksi. Goldfish memory kertoo usein ihmisten elämien toisiaan sivuavasta jaksosta jossa suhteita päätetään ja aletaan. Toiset toistavat samoja virheitä kerrasta toiseen, toiset laajentavat horisonttiaan.
Straight-Jacket on hyvin hämmentävä elokuva. En oikein osaa päättää onko se muovinen ja huono vai pureva ja hyvä. Guy Stone (Mat Letscher) on menestyvä elokuvatähti 50-luvun Hollywoodissa. Hänen paheensa ovat miehet ja kärähtäessään hän lähtee mukaan tuottajansa ja agenttinsa juoneen pelastaa uransa avioitumalla studion sihteerin kanssa. Kulissiavioliittoon tuo ryppyjä käsikirjoittaja Rick Fosterin (Adam Greer) ilmestyminen kuvioihin. Juonessa hämmennetään paitsi 50-luvun Hollywoodin pakkoheteroseksuaalisuutta ja hurjaa kaappielämää, myös McCarthyn kommunistivainoja ja kommunismin ja homoseksuaalisuuden propaganda yhteyttä.