Alexin (Daniel Doheny) tyttöystävä Claire (Madeline Weinstein) alkaa saada tarpeekseen epäonnistuneista yrityksistä puljata munaa Alexilta. Jätkä ei näytä ymmärtävän hienovaraista viettelyä ollenkaan. Clairen ottaessa ohjata Alexilla alkaa paniikki suorituspaineista. Ja sitten bileissä sattumalta kohdattu poika (Antonio Marziale) saa Alexin tuntemaan jotain uutta.
Alex Strangelove on Netflixin vastaus Love, Simoniin, osa videopalvelun pyrkimystä ratsastaa queer-valtavirtaistumisen aallonharjalla ja nyhtää osansa pinkistä dollarista. Se on jopa viihdyttävämpi kuin Love, Simon mutta myös särmättömämpi. Pullamössöä vaniljamaidossa vailla edes kardemumma tai rusina sattumia. Ehkä meidän keski-ikäisten setien ei pitäisi katsoa näin selvästi teineille suunnattuja elokuvia.
Netflixin tuotantoja on syytetty paljon laskelmoiviksi ja hengettömiksi. Algoritmiperustaiset juonet tuottavat välillä omituisia artefaktoja. Tässä elokuvassa esimerkiksi Alexin lapsuudesta löytyy episodi joka näyttää tarinan kaareen upotettuna päälleliimatulta ja irralliselta.
Daniel Doheny on miellyttävä silmälle ja hyvää mieltä on tulvillaan joten Alex Strangelove kannattaa kuitenkin katsoa. Mitä mainioin kesäleffa sadepäivän tylsyteen. Kouluarvosana 8.